Ompeluseura

Tänään, aurinkoisena pakkaspäivänä Keltaisen talon tuvan täytti iloinen puheensorina. Toipilasta ilahduttamaan saapuivat "ompislaiset". Meitä on 5 naista, jotka olemme kokoontuneet jo kohta 19 vuotta säännöllisesti toistemme luona. Siihen on mahtunut elämän ilot ja surut ja yhdessä niitä on jaettu.
Laitamme aina säästöpossuun 5€ kahvimaksua ja niillä kertyneillä rahoilla sitten hemmottelemme itseämme. Olemme tehneet viikonloppureissua, käyneet teatterissa ja tietenkin syömässä "firman piikkiin" ainakin pari kertaa vuodessa.
Vaikka ompeluseuran nimellä mennään, käsityöt ei aina ole se näkyvin ( eikä kuuluvin ) osa iltaa. Aina käsityöt on mukana, mutta jos siltä tuntuu, voi sen hyvällä omallatunnolla jättää myös kassiin. Tärkeämpää on yhdessäolo ja jutustelu laidasta laitaan. Sivullisen korvaan saattaa kuulostaa joskus aika mahdottomalta, mutta meillä on vuosien kokemus.
Kahvit tietenkin kuuluu asiaan, mutta alusta alkaen on ollut kirjoitettuna sääntö, että tarjottavilla ei lähdetä kilpailemaan. Pöydässä saa olla korkeintaa yksi makea ja yksi suolainen tarjottava.
Pidämme myös päiväkirjaa kokoontumisista ja se onkin vuosien päästä mukavaa luettavaa, mitä kenelläkin on ollut ajankohtaisena asiana milloinkin. Eipä niitä kaikkia hauskoja sattumuksia muuten kyllä muistaisikaan.
Luin päiväkirjasta erään ompeluseuran, johon omat tytöt tulivat mukaan ja touhulla sinne tietysti lähdettiin. Laukkunsa pakkasivat ja sinne tietysti käsityöt mukaan. Nuorempi (silloin 4v.) oli pakannut mukaan myös jumppatossut ja virsikirjan. En tiedä mistä oli saanut ajatuksen, että siellä mahdollisesti myös veisaamme :) Eihän siinä sitten auttanut, kuin kaivaa talon virsikirjat esiin ja niinhän me yhdessä lauloimme Jumalan kämmenellä...

Tänään sitten 3 iloista naista saapui kera tarjottavien ja kauniiden kukkien. ( yksi oli estynyt tulemaan )
Kauan ei mennyt, kun kahvit oli jo tippumassa ja pöytä katettuna, vaikka emäntä joutui istumaan ja seuraamaan vierestä.

Kiitos teille ihanat Ystävät, kun kävitte!

Leikkimökki

Tällaisena aurinkoisena talvipäivänä, kun toipilaana katson makuuhuoneen ikkunasta, näen suoraan jouluna 2012 saamani joululahjan, leikkimökin! Ei nyt tietysti ihan tavanomainen joululahja viittäkymppiä lähestyvälle, mutta minulle se olikin joululahjatoive ja vielä ihan tarpeeseen tuleva.

Taloon ja ulkorakennuksiin jäi kaikenmoista tavaraa, kun ostimme sen. Yksi oli niin ihastuttava pieni, vanha lasten penkkisohva. Ennen sen paikka oli kuistissa, mutta remontin jälkeen se jäi vaille arvoistaan paikkaa ja siitä lähti ajatus, että sille pitäisi rakentaa mökki! Olihan se ihana vanha huonekalu sen arvoinen. Näen, kuinka monet pienet jalat ovat heiluneet, kun penkillä on istuttu ja miten makoisat unet on penkkisohvassa nukuttu, kun kansi on nostettu pois ja sieltä löytynyt suojaisa, ihana peti.

Kauan ei nikkaria tarvinnut suostutella, vaan ryhtyi toimeen. Runko valmistui syksyllä "talopakettina" elosuojassa ja sieltä siirrettiin omalle paikalleen. Ennen roudan tuloa oli kiire saada mökki paikalleen, että keväällä voi sisustus alkaa.
 

"Talotehtaalla"

Sisätyöt käynnissä

  
Kevät tuli ja mökin maalaus ja sisustus pääsi hyvin käyntiin lämpimän kevään ansiosta. Pienenä paineena oli myös tyttären ylioppilasjuhlat, joihin halusin lahjani olevan valmis käyttöön pikkuvieraille.

Huopakattoa vaille valmis

Nikkarina tuo mieheni on aikalailla "nuuka" ja niin tämänkin osalta. Eli mökkiin ei ollut vielä käytetty rahaa yhtään euroa! Puutavara, ikkunat, maalit ja muut olivat kaikki entisistä projekteista jäänyttä. Kattohuopa oli ainoa, joka mökkiin ostettiin. Nyt olikin minulla käytettävissä sitten huiman suuri sisustusbudjetti. Lähdimme nuoremman tyttären kanssa tapettiostoksille ja mieheni sanoi meille lähteissä, että budjetti on 5€. Budjetti piti, tapetti löytyi 5€:lla!
Muuten mökki onkin sisustettu lasten vanhoilla tavaroilla, jotka olivat entisen kotimme leikkimökissä ja oli onneksi säästetty!

Valmista tulee

Mittatilaustyönä tehty!

 
Niin oli mökki sitten lopulta valmis ulkoa ja sisältä. Lakkiaispäivänä ovi kävi tiuhaan ja vieraita riitti myös siellä. 

Tervetuloa!

Juhlat voivat alkaa!

Tyttöjen vanha hella

Kaksi vanhaa hyllyä sai uuden maalin

Pikkukokin välineet

p.s. Mökkille annettiin nimeksi Lillstugan. Ensi kesänä sitten vuorossa joku kiva nimikyltti ulkopuolella ja vaikka juhlat sen kunniaksi!

Keltainen talo

Keltainen talo on 1800-luvun hirsitalo, joka on tällä hetkellä meidän nelihenkisen perheen koti. Lapset tosin ovat täysi-ikäisiä ja asuvat toisella paikkakunnalla, työn ja opiskelun vuoksi. Onneksi kuitenkin usein viikonloppuisin Keltaiseen taloon tulee elämää.

Keltaista taloa on aina asunut isäni puoleinen suku ja vuonna 2004 oli meidän vuoromme asetteua Keltaiseen taloon ja jatkaa sen elämää.
Olemme käytännössä remontoineet koko talon, mutta hyvin armollisesti vanhaa kunnioittaen ja säästäen. Joistakin mukavuuksista olemme tinkineet esim. sisäsauna, joka ei vanhaan taloon kuulu,  mutta saaneet tilalle vanhan talon tunnelmaa, jota ei uuteen taloon saa.
Onneksi mieheni on kätevä ja innokas remonttimies, lähes kaikki remonttityöt on tehty itse.

Hidasta elämää -sivustolta pääset vierailemaan luoksemme. Osa kuvista on tosin jo vanhoja, ennen remonttia otettuja.
Kuistiremontista kertovaan juttuun samaisella sivustolla, voit tutustua tästä

Keltainen talo kesällä

Blogin synty

Ajatus blogista on kypsynyt mielessä jo pitkään, mutta aina se on vain jäänyt. Nyt siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun jouduin yllättäin sairauslomalle akillesjänneleikkauksen vuoksi. Kipsi jalassa ei onneksi haittaa kirjoittamista ja aikaahan nyt on!