keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Lomamuistoja

Kesä alkaa siirtymään uhkaavasti taka-alalle ja syksy tekee tuloaan, vaikka kauniista ja lämpimästä säästä on vielä onneksi saatu nauttia. Kesän sää on puhuttanut vähän joka puolella ja paljon.
Tänä vuonna kesä oli tällainen ja paljon mukavia hetkiä siihen mahtui onneksi, oli sää mikä tahansa.
Jos kesästä haluaa yhden kohokohdan nimetä, niin ehdottomasti se on matka Gotlantiin. Pitkään haaveissa ollut Visbyn matka toteutui heinäkuussa yhdessä Ystäväpariskunnan kanssa. Matkustustavaksi valitsimme lentämisen, näin ei matkoihin kulunut turhan kauan ja perillä oloon jäi mukavasti aikaa. Hotelli Visbyn vanhassa kaupungissa osoittautui oikeaksi valinnaksi. Siitä oli lyhyt matka joka paikkaan ja Visbyssä kaikki on lähellä ja kävelemällä pääsee joka paikkaan. Taukopaikkoja löytyy ihanista pienistä puutarhakahviloista 300 lajin jäätelöbaariin.



Parin päivän kävelyn jälkeen tuntui, että saarta voisi katsella vähän laajemmin ja päätimme vuokrata auton. No se ei ihan niin helppoa ollutkaan sesonkiaikana! Viimein pienen huoltoaseman yhteydestä löytyi myös vuokra-autoja ja yksi vapaa. No enempää me ei tarvittukaan, auto alle ja menoksi! Ihan siinä nuoruusvuodet tuli mieleen, kun me "tytöt" nökötimme käsilaukkuinemme pikkuauton takapenkillä ja unelmiemme miehet edessä.
Suunnaksi otettiin saaren eteläosa. Turisteja ei juurikaan Visbyn ulkopuolella näkynyt, mutta sehän ei menoa haitannut. Päivän aikana ehdittiin käydä pienen kylän kesätapahtumassa, kalastajakylän kalajuhlilla ja talviturkit heitettiin saaren eteläisimmässä kärjessä Itämereen.




Kalajuhlille jouduimme vähän vahingossa. Päätien varressa oli odotettu jäätelö - ja kahvikyltti. Takapenkiltä tuli tiukka vaatimus, että sinne on käännyttävä, koska kahvittelupaikkoja ei turhan tiheässä ollut. Ajettuamme jonkin matkaa hiekkatietä vastassa oli liikenteenohjaaja kirkkaassa huomioliivissään, joka ystävällisesti ohjasi meitä pysäköimään muiden perään pellolle. Siinä sitten hieman ihmettelimme, että mihinkähän tässä ollaan menossa. Eihän sieltä heti pois kehdannut lähteä ja ne jäätelötkin poltteli mielessä. Niinpä me suuntasimme muiden perässä ja toivoimme, ettei nyt ainakaan mihinkään yksityistilaisuuteen päädyttäisi! Lopulta päädyimme rantaan, jossa oli pieni idyllinen kalastajakylä ja siellä täydessä vauhdissa kalajuhlat. Siellä me paikallisten mukana nautimme ihanasta kesäpäivästä ja jonotimme syötävää kuten kaikki muutkin. Aina ei voi tietää mihin joutuu ja siinä se lomailun viehätys onkin.

Päivä oli mukava ja monta kaunista paikkaa saimme nähdä ja ihastella.
4 päivää oli sopivan pituinen loma, siinä ehti hyvin nähdä ja kokea. Seuraavaksi kerraksi jäi vielä saaren pohjoisosaan tutustuminen. Lomakohteena Gotlanti täytti kaikki odotukset. Ruusujen reunustamia, Peppi Pitkätossun henkisiä pieniä kujia, hyvää ruokaa, ihania kahviloita ja ystävällisiä ihmisiä. Ihanaa lomaa ruusujen saarella on mukava muistella sitten syyspimeillä ja talvipakkasilla. Seuraavaa lomaa odotellessa, missä se sitten ikinä onkin...






lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kuulumisia Keltaisesta talosta

Elämä Keltaisessa talossa ei onneksi ole loppunut, vaikka blogi onkin jäänyt päivittämättä! Yritän ryhdistäytyä ja hieman tiheämmin päivitellä.

Kevät meni ja kesääkin jo pitkästi. Ulos kun katsoo, niin tuntuu että jo syksyä eletään, vaikka kesä on parhaimmillaan. Sää onkin se suosituin puheenaihe vähän joka puolella. Vaikka kuinka positiivinen yrittää olla ja tietäen, että säälle ei voi mitään, niin kyllähän se vain puhuttaa.



Asioilla on aina kaksi puolta ja torstai aamuna tämä sadesääkin näytti sen toisen, paremman puolensa. Aamusta puhelin soi, Ystävä 350 km:n päästä soittaa: "onko palju lämmin, jos me lähdetään nyt tulemaan sinne?" No varmasti on lämmin! Niin palju lämpimäksi ja odottelemaan.
Vettä tuli taivaan täydeltä, lämpötila +12 ulkona ja paljussa vesi +39. Onko parempaa syytä avata 50v. lahjaksi saatu shampanjapullo ja nostaa maljat kohti taivasta!

 M



Juuri tällaisina päivinä Ystävät ovat niitä, jotka saavat auringon paistamaan sateesta huolimatta. Leppoisan yhdessäolon ja jutustelun äärellä säällä ei ollut mitään väliä, itse asiassa helteestä olisi ollut vain haittaa, koska silloin paljussa ei ole läheskään niin mukavaa!

lauantai 9. tammikuuta 2016

Burgerlauantai

Lauantai-illan kunniaksi Keltaisen talon keittiöön oli nuorison toimesta perustettu Sun Burger -hampurilaisravintola!
Kutsu kävi ja silloin oitis kohti keittiötä ja tilausta tekemään.


Nälkäisenä tuli tilattua kaikilla lisukkeilla ja kyllä kannatti!
Tilaus saapui pöytään - 
Bataattiburgeri lisukkeineen, bataattiranskalaiset itsetehdyllä aiolilla ja juoma. Ateria oli kerrassaan herkullinen! Toiseksi jää kyllä perinteiset hampurilaiset!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Keltaisen talon syysseisaus


Ei Keltaisessa talossa ihan talvihorrokseen olla vaivuttu, vaikka blogin päivitysten perusteella voisi niin päätellä. Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin, viikko mennään pitkälti töihin-kotiin meiningillä ja viikonloppuna sitten nautitaan vapaasta.


Pieni lomanenkin syksyyn onneksi saatiin, kun vietimme pidennetyn viikonlopun koko perheen voimin Budapestissä. Matka oli yhdistetty 50v.+50v, matka ja oli ihana viettää se koko perheellä, se kun on aika harvinaista nykyään. Budapest hurmasi meidät jo kolmannen kerran, mutta tytöille kerta oli ensimmäinen. Budapest on ehdottomasti yksi lempikohteeni kaupunkilomalle. Näkemistä, kokemista ja nautittavaa riittää. Syyskuun puolivälissä sääkin oli vielä kesäinen, lämpötila oli +24 - +28 astetta.



Cafe New York




Tonava ja Budan puoli




Kotosalla Saga on arkemme piristäjä ja pitää meidät kyllä virkeänä. Saga on touhukas ja iloinen tyttö ja kaikkien kaveri. Saga tuo taloon niin paljon iloa ja elämää. Pihatyöt on Sagan lempipuuhaa ja uskollisen apurin saa helposti. Joskus olisi ehkä helpompi, kun Saga ei osallistuisi, koska se tietää aina myös pesua ja föönausta. Mutta eihän sitä apuria voi sisälle jättää.

Puutarhuri Saga




Saga tarkistaa päärynäsadon laadun

Syksy on ollut kaunis ja lämpimiä ilmoja on iloksemme riittänyt myös viikonlopuille. Pihahommien lisäksi on syyspäivistä päästy nauttimaan muutenkin. Keltaisen talon piha on valmiina talven tuloon, kesä on korjattu pois ja lyhdyt valaisevat pihaa. Aina näihin syyshommiin liittyy myös pieni haikeus, kesä meni taas niin nopeasti ja talvi on edessä, mutta sehän tietää taas uutta kevättä ja kesää!  

tiistai 18. elokuuta 2015

Erityinen sunnuntai



Kesä Keltaisessa talossa on sujunut mukavasti. Kesään on mahtunut monenmoista mukavaa. On juhlittu, matkusteltu, tavattu Ystäviä, oltu tekemättä yhtään mitään ja kaikkea siltä väliltä.

Elokuun alkupuolella saimme Saksasta suruviestin. Isäni 91 vuotias täti oli nukkunut pois. Onneksi hän sai nukkua pois omassa kodissaan, ilman kipuja.
Pitkästä välimatkasta huolimatta hän oli hyvin läheinen ihminen meidän perheelle. Harrastimme kirjeenvaihtoa lähes loppuun saakka ja vaihdoimme näin kuulumisia.
Vanhin tyttäremme nimesi hänet Keppi-Tädiksi, ollessaan parin vuoden ikäinen. Tämä nimi tuli luonnollisesti kepistä, jota hän käytti. Lempinimi oli Hänelle hyvin tärkeä ja arvokas, hän mm. allekirjoitti aina kortit ja kirjeet "Hälsningar, Keppi-Täti".

Viime päivinä hänen elämänkulkuaan on tullut muisteltua paljon ja monia mukavia muistoja nousee mieleen. Viimeksi olemme tavanneet 5 vuotta sitten, kun vierailimme hänen luonaan.
Hän eli elämänsä Saksassa. Rakastui nuorena 19-vuotiaana täällä Kokkolassa, saksalaiseen merimieheen ja muutti hänen mukanaan vieraaseen maahan. Yhteydenpito kotiväkeen ei silloin ollut helppoa, kun ei ollut oikeastaan muuta yhteydenpitovälinettä, kuin kirjeet. Toki hän perheensä kanssa lomaili Suomessa joka kesä ja vielä yksinkin niin kauan, kuin kunto salli matkustamisen. Aina hän muisti sanoa, että "Suomessa taivas on sinisempi ja kahvi parempaa".




Valitettavasti meillä ei lyhyellä aikataululla ollut mahdollisuutta osallistua hautajaisiin. Halusimme jotenkin muistaa Häntä tuona päivänä konkreettisesti myös täällä hänen synnyinmaassaan. Nuorempi tytär teki sinivalkoisen kukkaseppeleen, jonka kävimme laskemassa meren aalloille, samoille vesille, joka aikoinaan vei hänet uuteen kotimaahan. Sinitaivaan alla, auringon kauniisti paistaessa, vietimme rannalla pienen hetken häntä muistaen. Näin halusimme toivottaa hänelle hyvää matkaa kotiin...