Juhlapäivä

Keltaisen talon viikonloppu kului juhlan merkeissä. Ensin juhliin leipomista ja eilen sunnuntaina sitten viimeinen silaus ja varsinaiset juhlat. Itse juhlaa ei vietetty Keltaisessa talossa, vaan isäni täytti viime viikolla 80 vuotta, joten juhlat vietettiin vanhempieni luona.
Sankari itse olisi mielellään ohittanut koko merkkipäivän, mutta halusimme kuitenkin juhlistaa pyöreitä vuosia pienellä porukalla. Juhlat on aina mukavia, niitä on kiva suunnitella ja valmistella.
Juhlat, vaikka sitten pienetkin, piristävät arkea ja ihana on tavata Ystäviä joita ei arjessa ehdi tapaamaan niin usein.
Sankari oli oikein tyytyväinen juhliinsa ja ihmetteli, kun luin hänelle oman Facebook päivitykseni kautta tulleita onnitteluita, todeten että " kuinkahan paljon niitä olisi, jos minulla olisi oma puhelin?" Isäni on tähän asti selvinnyt ilman kännykkää ja aikoo kuulemma selvitä jatkossakin :) Ehdotin kyllä hänelle, että jos laitettais älypuhelin ja Facebook profiili, niin siitä aukeaisi ihan uusi maailma, mutta ei saanut kannatusta.



 
Tarjottavat minä leivoin ja koristelupuolesta vastasivat jälleen tyttäret. Tarjottaviksi olin valinnut suolaiseksi kinkku-rieskakakun ja makeaksi toscapiirakkaa, pullakranssin, marenkikakkua ja täytekakun. Lisäksi oli vielä leipäjuustoa kera lakkahillon, sekä pikkuleipiä. Tarjottaviksi valitsin tällä kertaa sellaisia vanhoja, tuttuja leivonnaisia, joita meillä on perheen juhlissa vuosia tarjottu. Varsinkin pullakranssi kaneli-sokeritäytteellä on isäni herkkua.

Täytekakun koristeleminen jäi tosiaan tyttärien tehtäväksi. He olivat hankkineet kukkamuotteja ja kaulittavaa massaa, jota sitten värjäsivät eri sävyisiksi ja tekivät kukkia. Ne olivatkin tosi nättejä! Ainoastaan kakuntekijälle tuli hieman palautetta, kun olin kasannut kakun pyörittämällä, kuin iso kääretorttu, jolloin pinta ei ole niin tasainen, kuin vuoassa paistettu kakkupohja. Onneksi siitä selvittiin sillä, että levitettiin kerma  rennoin ranneliikkein, niin siinä se ei haitannut. Täytteenä kakussa oli kermaa ja oman päärynäpuun päärynöistä tehtyä hilloa :)

 

Juhlavieraiden lähdettyä sai Rasmus-koirakin tulla juhliin mukaan ja myös omat tarjottavat löytyi.

Saimme viettää aurinkoisen ja lämminhenkisen mukavan päivän, josta jää mukavat muistot. 

 

Keltaisen talon pääsiäinen

 
Pääsiäinen Keltaisessa talossa sujui varsin leppoisissa merkeissä ainakin meidän "vanhusten" osalta. Nuoriso tuli ja meni tahoilleen Vaasa, Oulu ja Ylläs akselilla, joten kokoonpano vaihteli lähes päivittäin :) Pitkänäperjantaina oli vahvuus täysi ja sen kunniaksi tytöt leipoivat pääsiäiskakun, jonka ohje löytyi Koti & Keittiö-lehdestä, mutta jota sovellettiin Keltaisen talon kaapista löytyviin aineksiin. Kauppalapusta kun oli jäänyt uupumaan mm. keltainen elintarvikeväri :) Herkulliselta maistui ja hyvin teki kauppansa!

 

Pääsiäisen ohjelmassa oli myös kyläilyä, syntymäpäivien juhlintaa ja auringosta nauttimista, jonka hellimänä nautimme sunnuntaina myös kevään ensimmäiset terassikahvit!
Ihan vapaalle ei Keltaisen talon isäntä malttanut kuitenkaan heittää, vaan innostui maalauspuuhiin. Kyseisestä projektista kuulette täällä varmaan enemmän tulevalla viikolla :)

Pääsiäinen toi mukavaa piristystä ja kaivattua valoa arkeen, vaikka sitä kotosalla vietettiinkin. Tästä on hyvä taas jatkaa arkea kukin omalla tahollaan töiden, opiskelun ja minä kuntoutumisen merkeissä. Kesää kohden mennään ja tämähän on sitä parasta aikaa, kun luonto herää ja vihreys alkaa voittamaan. Nautitaan jokaisesta päivästä!

Omenankukkia odotellessa

Vanhojen taitojen harjoittelua

On tullut aika hiljalleen siirtyä kohti "normaalia elämää" kipsinpoiston jälkeen. Monet taidot on vähän ruosteessa ja vaativat harjoitusta. Kävely on kovin vaivalloista, joten vaatii paljon paljon treeniä, että jalka on jälleen entisensä, tai tässä tapauksessa mielellään vaikka vähän parempi :)
Myös kotityöt ja niiden tekeminen tuntuu aivan oudolta asialta, pitäisikö minun oikeasti alkaa osallistumaan Keltaisen talon kotitöihin?! Olen niin hyvin nyt sisäistänyt nämä työnjohtajan hommat, että on tästä vaikea palata arkeen. Kaikenlisäksi palvelusväki on ollut ahkeraa ja omatoimista, tarttuneet kaikkiin hommiin mukisematta,  mutta eikös sitä sanota, että kun on hyvä esimies, niin hyvä on töitä tehdä :)
Kyllä se nyt taitaa kuitenkin olla niin, että ihan perhesovun vuoksi on hiljalleen ryhdyttävä miettimään arkea ja osallistuttava kunnon mukaan Keltaisen talon hommiin.
Kummallista, että ihana lääkärinikään ei löytänyt mitään koodia diagnoosiluettelosta, jolla olisi voinut kieltää minulta kotityöt! Rakas aviomieheni nimittäin sitä kohteliaasti lääkäriltä kysyi, että voisiko saada kirjallisen dokumentin siitä, että minä voin tehdä kotitöitä :)
No, kyllähän totuus on, että ihanaa on jälleen palata arkisiin asioihin ja aivan kummallisistakin asioista voi tuntea iloa, kun pystyy niitä jälleen tekemään ihan itse!

Viikonloppuna oli hyvä syy kokeilla leipomistaitoa, kun halusin lahjaksi leipoa jotain herkullista. Niimpä sitten ajattelin kokeilla Sitruuna-marenkitorttua, jonka ohje löytyi täältä. Samalla vauhdilla teinkin sitten kaksi piirakkaa, eli toinen lähti lahjana ja toinen maisteltiin iltakahvilla kotosalla. Piirakka on helppo ja nopea valmistaa ja ainakin meillä myös sen tuhoaminen kävi melko nopeasti!

Pirteä tuulahdus pohjoisesta

Viime viikonloppuna Keltaiseen taloon puhalsi pohjoisesta piristävä tuulahdus. Tämä tuulahdus ei ollut lainkaan kylmä, kuten yleensä pohjoistuulen väitetään olevan :)
Saimme ihanat Ystävämme Kemistä ja Oulusta luoksemme viikonlopun viettoon. Vieraista ei todellakaan voi näiden Ystävien kohdalla puhua, koska ovat meille kaikkea muuta, he ovat omaa väkeä!
Tähän meidän Ystävyyden kertomiseen ei yksi blogipostaus riitä, vaan siitä voisi kirjoittaa vaikka kuinka monta mukavaa tarinaa. Jos hieman tätä Ystävyytemme verhoa raotan, se on oikeastaan aikamoinen ihme, että olemme edes toisemme tavanneet. Se tapahtui muistojemme mukaan 1997 Tuttu Juttu -ohjelman juhlaristeilyllä. Olimme molemmat pariskunnat olleet aikoinaan Tuttu Juttu-ohjelmassa ja kaikki osallistuneet oli tälle risteilylle kutsuttu. Tapasimme jonossa tervetuliaisjuhlaan ja sen jälkeen on vuosiin mahtunut niin monenmoista mukavaa.
Perheen tyttärestä, esikoistamme 4 vuotta vanhemmasta, tuli meidän "kesätyttö". Hän on paljon ollut kesäisin ja lomilla ilonamme. Meidän tytöille hän on ollut kuin isosisko. Ihanan tomera ja toimelias tyttö, joka sai mm. meidän nuorimmaisen oppimaan pyörälläajon ja uimisen jalot taidot. "Unelmatädin uimakoulua" pyöritettiin yksi kesä aina Ahvenanmaata myöten, mutta ei turhaan!

Viikonlopun ohjelmassa oli tietenkin kuulumisten vaihtoa, kesätytön vauvamasun ihastelua, shoppailua ( josta minä jäin tällä kertaa paitsi, mutta omat tyttäret onneksi tuurasivat minua), hauskaakin hauskempi Aliaspeli-ilta ym. mukavaa.
Lauantaina oli vuorossa myös yhden meidän pitkäksi venähtäneen projektin vauhtiin potkimista, eli pihasaunan suunnittelua! Kaivattuja ja hyviä neuvoja, sekä vinkkejä saimmekin ihan perustuksista sisustukseen. Nyt ei millään malttaisi odottaa, että pääsemme toteutusvaiheeseen! Ties vaikka jotkut talkootkin tässä joudumme vielä pitämään ;)

Tämän mukavan ja nauruntäyteisen viikonlopun jälkeen ei voi kuin kiittää Ystävistä ja Ystävyydestä. Onhan meillä jo monta mukavaa perinnettä, joiden merkeissä tapaamme, esim. Juthbackan markkinat, joulutalkoot ja aina on jotkut talkoot Kemi-Kokkola akselilla, joihin sitten riennetään puolin ja toisin ilomielin!

 Kiitos A&R ja E&J, että olitte ilonamme.

 

Viikonloppu tallennettu vieraskirjan kansien väliin

Lähtölaskentaa

Päätin blogia aloittaesssani, että en kirjoita mitään sairauskertomusta, mutta en malta olla hehkuttamatta kuitenkin ihan vähän.
Keltaisessa talossa on siis lähtölaskenta alkanut! Itseasiassa se tapahtui ihan huomaamatta. Viime sunnuntaina näkyi ensimmäiset merkit, huomasin laskevani, että enää yksi viikonloppu kipsin kanssa! Niin alkaa vähitellen ilmaantua asioita, jotka alkavat viedä koko ajan lähemmäksi tuota odotettua päivää 11.4.
Eilen illalla avasin viimeisen laatikon napapiikkejä, joita on nyt eräskin pistetty veritulppaa ehkäisemään joka ainoa ilta. Eilen meillä kokoontui ompeluseura ja sekin viimeisen kerran kipsin kanssa.
Pieniä juttuja ja mutta niiiin tärkeitä ja suuria kuitenkin. Mitään suuria en toki odota vielä tapahtuvan tuon päivän jälkeen ja tiedän, että kepit on kaverina vielä jonkin aikaa, mutta yksi vaihe on ainakin takana ja kuntouttaminen voi alkaa!

Käsittämättömältä tuntuu, että talvi on mennyt ja kevätkin ehtinyt tulla tämän toipumisen aikana. Pakko on myös myöntää, että ihan kaikkien projektien loppuunviemiseen ei tämä aika riittänyt tai ainakin joudun kovan loppukirin ottamaan, mutta onneksi ne projektit voivat odottaa. Ihmismieli on kyllä ihmeellinen, näin jälkikäteen ajateltuna aika on kuitenkin mennyt ihmeenkin nopeasti ja vanha sanonta "aika kultaa muistot" pitää tässäkin paikkansa, tästä ajasta on kuitenkin päällimmäisenä vain hyviä muistoja.
Mutta, ei nuolaista ennenkuin tipahtaa, vielä on edessä vajaa kaksi viikkoa, joten täytyy malttaa vielä ennen tuota kevätkirmausta :) Luulenpa, että käytän tämän loppuajan tutkimalla löytyiskö kesäksi jostain Eeva-telineellä yhdellä jalalla pomppimisen SM-kilpailuja! Eikös niitä kaikenlaisia kisoja järjestetä ympäri Suomea ja minulla on ainakin takana pitkä ja intensiivinen harjoituskausi :)

Kummipoika Nikon tuoma toipumislahja, joka valvonut sängynpäädyssä toipumistani uskollisesti!