Syysmyrskyn jälkeen

Viime postauksessa jo kerroin hieman Keltaista taloa ravistelleesta syysmyrskystä. Nyt on myrsky laantunut ja rauha laskeutunut taloon. Tekijöiltä on lupa saatu, että tulokset voi julkaista. Muutos oli suuri, mutta kannatti! Nyt kun olemme eläneet tätä myrskyn jälkeistä aikaa, olemme enemmän ja enemmän tyytyväisiä muutokseen. Tupa on nyt paljon suuremmalla käytöllä ja siitä nautimme. Kakluunissa räiskyvää tulta on rauhoittava katsoa nojatuolista, villasukat jalassa. Eli tässäpä tulee hieman kuvasatoa ennen ja jälkeen -tyylillä.

Tästä kaikki sai alkunsa! Eli tämä kaappi päätettiin siirtää tuvan puolella ja kun se ei oikein sopinut yhteen minkään kanssa, alkoi suurempi urakka. Olen saanut kaapin vuosia sitten joululahjaksi ja pidän siitä tosi paljon. Nyt se pääsi arvoiselleen paikalle ja saan ihailla sitä aitiopaikalla. Pallovalaisin on tyttären tekemä ja vanha puuhevonen on talon ullakon kätköistä pelastettu.

Aikaisemmin tupaa hallitsi Biedermeier-kalusto, joka on hankittu huutokaupasta ihan alkuvaiheessa kun taloon muutimme. Kalusto on kaunis, mutta tupa on jäänyt vähälle käytölle arkisin.



Tupa ennen



Tupa jälkeen

Tupa uudessa asussaan. Sohva ja tuoli on siirretty yläkerrasta, toinen tuoli hankittiin nyt. Sohvapöytä on löytynyt jostain varastosta ja se on talon isännän käsissä saanut siistimmän ulkoasun. Piironki ja seinäkello ovat olleet samalla paikalla vuosikymmeniä, joten mitäpä niitä siirtelemään. Pianon päällä on talon toisen isäntäpariskunnan kuva.

Alakerran toinen kamari, joka oli aikaisemmin meidän makuuhuone. Viime talvena, kun oli jalkani kanssa sairaalassa,  Keltaisessa talossa pyörähti pienempi myräkkä, silloin meni kamarit vaihtoon ja tämä jäi hieman odottelemaan, että mitä sille tehdään. Onneksi ei kuitenkaan mennyt vaimot vaihtoon!

Nyt se toimii ns. kirjastona ja kalusto sai sieltä uuden paikan.

Sohvan yläpuolella on kuva talon ensimmäisestä isäntäpariskunnasta, jotka seuraavat talon elämää näköalapaikalta. Myös kattolamppu, joka kuvassa näkyy, on valaissut taloa jo ennen meidän tuloa.



Keltaisen talon vahtikoira Rasmus ei ollut muutoksesta oikein riemuissaan. Nyt kun harvemmin kukaan katsoo televisiota makuuhuoneessa, joutuu Rasmus makoilemaan sängyllä yksin. Uudesta kalustuksesta ei meinannut millään löytyä sopivaa paikkaa, vaikka yritimme tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja. Parin viikon päästä Rasmus luovutti ja tyytyi muutokseen. Nyt lempipaikka onkin sohvan nurkassa!





Keltaisen talon syysmyrsky

Syysmyrsky pyyhkäisi Keltaisessa talossa oikein trombin lailla.
Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa, mutta nyt kävi kyllä niin, että sain paljon enemmän, kuin tilasin!

Vietimme pari viikkoa sitten viikonloppua tyttöjen kesken, isännän ollessa Italiassa.Lauantaina huokaisin, että jotain kynttilöitä ja muita voisi kaapeista etsiä syksyä piristämään. Siinä sitten nuorissa päissä lähti ajatus, että jos he siirtäisivät kamarista yhden kaapin tuvan puolelle ja tuvasta puolestaan kamariin kirjakaapin. Minä yritin parhaani mukaan vastustaa tuota työlään kuuloista urakkaa, sehän tarkoittaa, että kaikki kirjat olisi otettava ulos ja pullollaan pöytäliinoja oleva kaappi samoin!
Ei auttanut vastustelut, sain käskyn toimia työnjohtotehtävissä ja pysytellä vain melko hiljaa. No niinhän minä johdin joukkoja sohvalta ja välillä yritin huokailla väliin, että annetaan olla. Vaan eipäs annettu olla! Niin sai kaapit, sohvat, pöydät ja tuolit kyytiä ja paikat vaihtui myös alakerrasta yläkertaan ja yläkerrasta alakertaan. Naapuriin ei sentään mitään viety, eikä haettu, tosin yhden Ystävän TV-kaapille olisi ollut käyttöä!

Niin oli kolmen huoneen kalusteet kierrätetty huoneesta toiseen ja näkymä olikin sitten sen mukainen. Ainahan muutos johtaa myös joihinkin hankintoihin ja niin kävi tässäkin, mutta ihmeen vähällä selvittiin. Hankintalistalle tuli ainoastaan mattoja, tuoli ja kaluste televisiolle. Isännälle tästä muutoksesta ei etukäteen kerrottu mitään ja hämmästys olikin melkoinen, kun hän kotiutui reissusta. Onneksi makuuhuone ja keittiö olivat pysynyt kuitenkin entisillä paikoillaan.

Koska projekti on vielä viimeistä silausta vailla, en saanut tekijöiltä lupaa paljastaa koko muutosta, joten siksi vain pieniä paloja tässä vaiheessa ja myöhemmin lisää.

Kuvat: Emilia Perälampi