keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Keltaisen talon tilinpäätös




Vuosi lähenee loppuaan ja jotenkin vaistomaisesti tulee mietittyä elettyä vuotta ja sen tapahtumia. Mitä yllätyksiä vuosi toi, mitkä haaveet toteutui ja mitä jäi toteutumatta.

Laskin tässä yhtenä päivänä, että tästä vuodesta olen kulkenut Eeva-telineellä, kipsijalkaisena kaikkiaan 4 kokonaista kuukautta. Se ei kuulunut suunniteltuihin asioihin, eikä kyllä ihan haaveisiinkaan, mutta silti siinä ajassa on ollut paljon hyvääkin. Tosin olen kyllä ollut usein myös aika "räjähdysherkkä" ja sen on perhe joutunut kokemaan. Onneksi he ovat jaksaneet kaikki vaiheet kanssani.

Smurffi rakkaalta kummipojalta, joka auttanut paranemisessa

Bloggaamisen aloittaminen on ollut myös yksi uusi vaihe itselleni. Olin pitkään sitä miettinyt ja nyt se tuntui oikealta hetkeltä aloittaa. Aloittaminen silloin, kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään, oli ehkä se hyvä hetki aloittaa, näin on rima bloggaamiselle pysynyt sopivan matalalla.


Eläni ensimmäinen raakakakku valmistui tänä vuonna

Yksi iso ja ehdottoman positiivinen asia on ollut uusi työ ja uudet haasteet. Vasta jälkeenpäin sen ymmärtää, miten hyvää vaihtelu todellakin tekee. Nyt sairauslomalla ollessani en millään jaksaisi odottaa, että pääsen palaamaan töihin. Onneksi aika menee kuitenkin nopeasti!

Yksi vuoden aikana syntyneistä pöllöistä matkalla uuteen kotiin...

Vuoteen on mahtunut myös juhlia; oman isän 80 v.juhlat, kahden Ystävän 50v. juhlat ja yhdet juhannushäät. Siihen vielä muut pienemmät "välivuosijuhlat" niin vuosihan on ollut yhtä juhlaa!

Kesäkuun vehreyttää


Olemme Keltaisen talon isännän kanssa hiljalleen oppineet, että elelemme arkea kahdestaan ja nuorison käynnit ovat juhlaa. Ihan helppoa tähän oppiminen ei toki ole ollut, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että nuoret ovat paikkansa löytäneet ja ovat tyytyväisiä oman elämänsä alkutaipaleella ja me siirrymme taustajoukkoihin, jotka tarpeen tullen tukevat heitä. 

Kun lopullisen tilinpäätöksen tästä vuodesta 2014 tekee, niin kyllä Keltaisen talon tilinpäätös jää reippaasti voiton puolelle. Jos tilinpäätösraportin tiivistää lyhyeksi voisin siinä todeta, että Keltaisessa talossa on eletty onnellinen vuosi, olemme saaneet olla terveinä koko perhe, meillä on ollut paljon Ystäviä, jotka ovat olleet erityisen tärkeässä osassa ja olemme saaneet tehdä työtä, josta pidämme. Mitä muuta voisi enää toivoa...


Keltaisen talon väki toivottaa kaikille hyvää alkavaa vuotta 2015

Vieraskirja, joka iloksemme ollut ahkerassa käytössä tänä vuonna

tiistai 16. joulukuuta 2014

Keltaisen talon jouluvalmistelut




 

Viikonloppuna Keltaisessa talossa käynnistyi kunnon jouluvalmistelut! Apujoukot saapuivat viikonlopuksi ja silloin oli tiedossa jauhojen pölinää, yleiskoneen hurinaa ja jouluisia tuoksuja. 
Kipsijalkaisena apu olikin  tarpeen, kun kaikki käy niin hitaasti itseltä ja välillä turvallisuusriskikin on melkoinen. Vaikka kovin kätevästi pystyy 3 litran riisipuurokattilaa kuljettamaan myös Eeva-telineellä! Kokeilin nimittäin porkkanalaatikkoa tehdessäni, mutta en suosittele aloittelijalle. Minulla tästä kulkupelistä on tälle vuodelle jo kokemusta kohta 4:n kuukauden ajalta, niin voin siirtyä jo hieman vaativampiinkin tehtäviin. Jos vielä joudun tätä vempelettä joskus käyttämään, niin pyydän kyllä apuvälinelainaamon ystävälliseltä M:lta sellaista Master Cheff- mallia! 

Pikkuleipiä oli jo leivottu edellisenä viikonloppuna, mutta jostain syystä ne on ilmeisesti vajonneet pakastimen uumeniin, tai ainakaan mistään niitä ei löytynyt, eikä kukaan mitään tunnustanut! 
Onneksi rasia oli kuitenkin jäänyt hyllylle. 

 

Viikonlopun aikana valmistui niin juustosarvet, kolmenlaiset pikkuleivät, kuin porkkanalaatikotkin. 
Siinä sivussa testasimme myös soodataikinaa, josta valmistui pieniä koristeita kuistin kuuseen ja lahjapakettien koristeiksi. Keltaisen talon isäntä oli jo aikeissa pikkujouluista kotiutuessaan maistella näitä kuivumassa olevia koristeita, mutta oli malttanut mielensä. Hänellä oli tosin vahva epäilys, että häntä vain huijataan, että ne eivät ehkä maistuisi kovin herkullisilta. Kuka tietää, vaikka olisi yöllä maistanutkin, mutta ei vain tunnusta! 



Vaikka moni on kysellyt, että tuleeko teille nyt joulua, kun et itse pysty mitään tekemään, niin voin lohduttaa kaikkia, että kyllä joulu tulee myös Keltaiseen taloon! Se vain tulee hieman eri tavalla, kuin muina vuosina. Saattaa olla, että joulu tulee hieman rauhallisemmin ja se voi olla minunlaiselleni jouluihmiselle ihan hyvä kokemus, ihan kaikkea ei tarvitse tehdä, mitä on aina tehty. Täytyy myöntää, että koskaan aikaisemmin en ole ehtinyt polttaa näin paljon kynttilöitä, kuunnella joululauluja ja tehdä käsitöitä joulupaketteihin.

Onneksi Keltaisen talon isännältä sujuu kaikki työt mukavasti, kun muistaa antaa vain yhden ohjeen kerrallaan ja pitää vähän taukoa ohjeistuksessa. Ja se nuoriso, josta jonain hetkenä kuvittelin, että ikinä eivät opi tekemään kotitöitä, ovat aivan korvaamaton apu! He todellakin osaavat ja tekevät paljon sellaista, mikä minulta jää tekemättä. Eli turhaa oli aikanaan sekin pelko. Keltainen talo on puettu jouluun kauniisti niin sisällä kuin pihapiirissäkin. Nuoremman tyttären käsissä on syntyneet mm. upeat havukranssit aitan oviin ja myös mummun ja pappan oven pielee jouluiloa tuomaan.



Kuvat: Emilia Perälampi

lauantai 6. joulukuuta 2014

Varaslähtö jouluun


Ensimmäisenä adventtina Keltaisessa talossa otettiin varaslähtö jouluun. Syynä joulufiilistelyille oli emännän edessä oleva akillesjänneleikkaus, jonka jälkeen joulua otetaan vastaan kipsi jalassa!
Perjantaina aloitettiin puikkopiirin pikkujoululla. Vietimme ihanan illan S:n uudella mökillä, johon emäntä olikin loihtinut oikean joulutunnelman.






Iltaan kuului hyvää ruokaa, juomaa, paljon naurua ja tietenkin joululahjat! Lahjojen suhteen olikin muutamia tarkkoja määräyksiä, eli lahja tuli olla ainakin osittain itsevalmistettu, se tuli paketoida kenkälaatikkoon, jonka jokainen oli saanut jo aiemmin. Lahjaa ei myöskään saanut näyttää kenellekkään, ettei salaisuus paljastuisi.



Lahjat sitten avattiin vuorollaan ja siinähän iloa riitti. Miten hyvin lahjat osuivatkaan saajilleen!


Lauantaina Keltaista taloa valmistelttin jouluun niin sisällä, kuin ulkonakin. Loput lyhdyt, valot ja kranssit paikoilleen, sisällä tähdet, kyntteliköt ja muut löysivät paikkansa. 

Sunnuntaina, ensimmäisen adventin kunniaksi sytytettiin perinteiseti adventtikynttilä ja glögikausi aloitettiin. 
Illalla matkattiin vielä Vaasaan Jesse Kaikurannan ja Lenni-Kalle Taipaleen joulukonserttiin. Hieno ilta, joka kruunasi ensimmäisen adventin.