Vuosi lähenee loppuaan ja jotenkin vaistomaisesti tulee mietittyä elettyä vuotta ja sen tapahtumia. Mitä yllätyksiä vuosi toi, mitkä haaveet toteutui ja mitä jäi toteutumatta.
Laskin tässä yhtenä päivänä, että tästä vuodesta olen kulkenut Eeva-telineellä, kipsijalkaisena kaikkiaan 4 kokonaista kuukautta. Se ei kuulunut suunniteltuihin asioihin, eikä kyllä ihan haaveisiinkaan, mutta silti siinä ajassa on ollut paljon hyvääkin. Tosin olen kyllä ollut usein myös aika "räjähdysherkkä" ja sen on perhe joutunut kokemaan. Onneksi he ovat jaksaneet kaikki vaiheet kanssani.
Smurffi rakkaalta kummipojalta, joka auttanut paranemisessa |
Bloggaamisen aloittaminen on ollut myös yksi uusi vaihe itselleni. Olin pitkään sitä miettinyt ja nyt se tuntui oikealta hetkeltä aloittaa. Aloittaminen silloin, kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään, oli ehkä se hyvä hetki aloittaa, näin on rima bloggaamiselle pysynyt sopivan matalalla.
Yksi iso ja ehdottoman positiivinen asia on ollut uusi työ ja uudet haasteet. Vasta jälkeenpäin sen ymmärtää, miten hyvää vaihtelu todellakin tekee. Nyt sairauslomalla ollessani en millään jaksaisi odottaa, että pääsen palaamaan töihin. Onneksi aika menee kuitenkin nopeasti!
Vuoteen on mahtunut myös juhlia; oman isän 80 v.juhlat, kahden Ystävän 50v. juhlat ja yhdet juhannushäät. Siihen vielä muut pienemmät "välivuosijuhlat" niin vuosihan on ollut yhtä juhlaa!
Olemme Keltaisen talon isännän kanssa hiljalleen oppineet, että elelemme arkea kahdestaan ja nuorison käynnit ovat juhlaa. Ihan helppoa tähän oppiminen ei toki ole ollut, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että nuoret ovat paikkansa löytäneet ja ovat tyytyväisiä oman elämänsä alkutaipaleella ja me siirrymme taustajoukkoihin, jotka tarpeen tullen tukevat heitä.
Eläni ensimmäinen raakakakku valmistui tänä vuonna |
Yksi iso ja ehdottoman positiivinen asia on ollut uusi työ ja uudet haasteet. Vasta jälkeenpäin sen ymmärtää, miten hyvää vaihtelu todellakin tekee. Nyt sairauslomalla ollessani en millään jaksaisi odottaa, että pääsen palaamaan töihin. Onneksi aika menee kuitenkin nopeasti!
Yksi vuoden aikana syntyneistä pöllöistä matkalla uuteen kotiin... |
Vuoteen on mahtunut myös juhlia; oman isän 80 v.juhlat, kahden Ystävän 50v. juhlat ja yhdet juhannushäät. Siihen vielä muut pienemmät "välivuosijuhlat" niin vuosihan on ollut yhtä juhlaa!
Kesäkuun vehreyttää |
Olemme Keltaisen talon isännän kanssa hiljalleen oppineet, että elelemme arkea kahdestaan ja nuorison käynnit ovat juhlaa. Ihan helppoa tähän oppiminen ei toki ole ollut, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että nuoret ovat paikkansa löytäneet ja ovat tyytyväisiä oman elämänsä alkutaipaleella ja me siirrymme taustajoukkoihin, jotka tarpeen tullen tukevat heitä.
Kun lopullisen tilinpäätöksen tästä vuodesta 2014 tekee, niin kyllä Keltaisen talon tilinpäätös jää reippaasti voiton puolelle. Jos tilinpäätösraportin tiivistää lyhyeksi voisin siinä todeta, että Keltaisessa talossa on eletty onnellinen vuosi, olemme saaneet olla terveinä koko perhe, meillä on ollut paljon Ystäviä, jotka ovat olleet erityisen tärkeässä osassa ja olemme saaneet tehdä työtä, josta pidämme. Mitä muuta voisi enää toivoa...