Keltaisen talon tilinpäätös

Vuosi lähenee loppuaan ja jotenkin vaistomaisesti tulee mietittyä elettyä vuotta ja sen tapahtumia. Mitä yllätyksiä vuosi toi, mitkä haaveet toteutui ja mitä jäi toteutumatta.

Laskin tässä yhtenä päivänä, että tästä vuodesta olen kulkenut Eeva-telineellä, kipsijalkaisena kaikkiaan 4 kokonaista kuukautta. Se ei kuulunut suunniteltuihin asioihin, eikä kyllä ihan haaveisiinkaan, mutta silti siinä ajassa on ollut paljon hyvääkin. Tosin olen kyllä ollut usein myös aika "räjähdysherkkä" ja sen on perhe joutunut kokemaan. Onneksi he ovat jaksaneet kaikki vaiheet kanssani.

Smurffi rakkaalta kummipojalta, joka auttanut paranemisessa

Bloggaamisen aloittaminen on ollut myös yksi uusi vaihe itselleni. Olin pitkään sitä miettinyt ja nyt se tuntui oikealta hetkeltä aloittaa. Aloittaminen silloin, kun ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään, oli ehkä se hyvä hetki aloittaa, näin on rima bloggaamiselle pysynyt sopivan matalalla.

Eläni ensimmäinen raakakakku valmistui tänä vuonna

Yksi iso ja ehdottoman positiivinen asia on ollut uusi työ ja uudet haasteet. Vasta jälkeenpäin sen ymmärtää, miten hyvää vaihtelu todellakin tekee. Nyt sairauslomalla ollessani en millään jaksaisi odottaa, että pääsen palaamaan töihin. Onneksi aika menee kuitenkin nopeasti!

Yksi vuoden aikana syntyneistä pöllöistä matkalla uuteen kotiin...

Vuoteen on mahtunut myös juhlia; oman isän 80 v.juhlat, kahden Ystävän 50v. juhlat ja yhdet juhannushäät. Siihen vielä muut pienemmät "välivuosijuhlat" niin vuosihan on ollut yhtä juhlaa!

Kesäkuun vehreyttää

Olemme Keltaisen talon isännän kanssa hiljalleen oppineet, että elelemme arkea kahdestaan ja nuorison käynnit ovat juhlaa. Ihan helppoa tähän oppiminen ei toki ole ollut, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja päällimmäiseksi nousee kiitollisuus siitä, että nuoret ovat paikkansa löytäneet ja ovat tyytyväisiä oman elämänsä alkutaipaleella ja me siirrymme taustajoukkoihin, jotka tarpeen tullen tukevat heitä. 

Kun lopullisen tilinpäätöksen tästä vuodesta 2014 tekee, niin kyllä Keltaisen talon tilinpäätös jää reippaasti voiton puolelle. Jos tilinpäätösraportin tiivistää lyhyeksi voisin siinä todeta, että Keltaisessa talossa on eletty onnellinen vuosi, olemme saaneet olla terveinä koko perhe, meillä on ollut paljon Ystäviä, jotka ovat olleet erityisen tärkeässä osassa ja olemme saaneet tehdä työtä, josta pidämme. Mitä muuta voisi enää toivoa...

Keltaisen talon väki toivottaa kaikille hyvää alkavaa vuotta 2015

Vieraskirja, joka iloksemme ollut ahkerassa käytössä tänä vuonna

Keltaisen talon jouluvalmistelut

 

Viikonloppuna Keltaisessa talossa käynnistyi kunnon jouluvalmistelut! Apujoukot saapuivat viikonlopuksi ja silloin oli tiedossa jauhojen pölinää, yleiskoneen hurinaa ja jouluisia tuoksuja. 

Kipsijalkaisena apu olikin  tarpeen, kun kaikki käy niin hitaasti itseltä ja välillä turvallisuusriskikin on melkoinen. Vaikka kovin kätevästi pystyy 3 litran riisipuurokattilaa kuljettamaan myös Eeva-telineellä! Kokeilin nimittäin porkkanalaatikkoa tehdessäni, mutta en suosittele aloittelijalle. Minulla tästä kulkupelistä on tälle vuodelle jo kokemusta kohta 4:n kuukauden ajalta, niin voin siirtyä jo hieman vaativampiinkin tehtäviin. Jos vielä joudun tätä vempelettä joskus käyttämään, niin pyydän kyllä apuvälinelainaamon ystävälliseltä M:lta sellaista Master Cheff- mallia! 

Pikkuleipiä oli jo leivottu edellisenä viikonloppuna, mutta jostain syystä ne on ilmeisesti vajonneet pakastimen uumeniin, tai ainakaan mistään niitä ei löytynyt, eikä kukaan mitään tunnustanut! 

Onneksi rasia oli kuitenkin jäänyt hyllylle. 

 

Viikonlopun aikana valmistui niin juustosarvet, kolmenlaiset pikkuleivät, kuin porkkanalaatikotkin. 

Siinä sivussa testasimme myös soodataikinaa, josta valmistui pieniä koristeita kuistin kuuseen ja lahjapakettien koristeiksi. Keltaisen talon isäntä oli jo aikeissa pikkujouluista kotiutuessaan maistella näitä kuivumassa olevia koristeita, mutta oli malttanut mielensä. Hänellä oli tosin vahva epäilys, että häntä vain huijataan, että ne eivät ehkä maistuisi kovin herkullisilta. Kuka tietää, vaikka olisi yöllä maistanutkin, mutta ei vain tunnusta! 

Vaikka moni on kysellyt, että tuleeko teille nyt joulua, kun et itse pysty mitään tekemään, niin voin lohduttaa kaikkia, että kyllä joulu tulee myös Keltaiseen taloon! Se vain tulee hieman eri tavalla, kuin muina vuosina. Saattaa olla, että joulu tulee hieman rauhallisemmin ja se voi olla minunlaiselleni jouluihmiselle ihan hyvä kokemus, ihan kaikkea ei tarvitse tehdä, mitä on aina tehty. Täytyy myöntää, että koskaan aikaisemmin en ole ehtinyt polttaa näin paljon kynttilöitä, kuunnella joululauluja ja tehdä käsitöitä joulupaketteihin.

Onneksi Keltaisen talon isännältä sujuu kaikki työt mukavasti, kun muistaa antaa vain yhden ohjeen kerrallaan ja pitää vähän taukoa ohjeistuksessa. Ja se nuoriso, josta jonain hetkenä kuvittelin, että ikinä eivät opi tekemään kotitöitä, ovat aivan korvaamaton apu! He todellakin osaavat ja tekevät paljon sellaista, mikä minulta jää tekemättä. Eli turhaa oli aikanaan sekin pelko. Keltainen talo on puettu jouluun kauniisti niin sisällä kuin pihapiirissäkin. Nuoremman tyttären käsissä on syntyneet mm. upeat havukranssit aitan oviin ja myös mummun ja pappan oven pielee jouluiloa tuomaan.

Kuvat: Emilia Perälampi

Varaslähtö jouluun

Ensimmäisenä adventtina Keltaisessa talossa otettiin varaslähtö jouluun. Syynä joulufiilistelyille oli emännän edessä oleva akillesjänneleikkaus, jonka jälkeen joulua otetaan vastaan kipsi jalassa!

Perjantaina aloitettiin puikkopiirin pikkujoululla. Vietimme ihanan illan S:n uudella mökillä, johon emäntä olikin loihtinut oikean joulutunnelman.






Iltaan kuului hyvää ruokaa, juomaa, paljon naurua ja tietenkin joululahjat! Lahjojen suhteen olikin muutamia tarkkoja määräyksiä, eli lahja tuli olla ainakin osittain itsevalmistettu, se tuli paketoida kenkälaatikkoon, jonka jokainen oli saanut jo aiemmin. Lahjaa ei myöskään saanut näyttää kenellekkään, ettei salaisuus paljastuisi.



Lahjat sitten avattiin vuorollaan ja siinähän iloa riitti. Miten hyvin lahjat osuivatkaan saajilleen!

Lauantaina Keltaista taloa valmistelttin jouluun niin sisällä, kuin ulkonakin. Loput lyhdyt, valot ja kranssit paikoilleen, sisällä tähdet, kyntteliköt ja muut löysivät paikkansa. 

Sunnuntaina, ensimmäisen adventin kunniaksi sytytettiin perinteiseti adventtikynttilä ja glögikausi aloitettiin. 

Illalla matkattiin vielä Vaasaan Jesse Kaikurannan ja Lenni-Kalle Taipaleen joulukonserttiin. Hieno ilta, joka kruunasi ensimmäisen adventin.

Syysmyrskyn jälkeen

Viime postauksessa jo kerroin hieman Keltaista taloa ravistelleesta syysmyrskystä. Nyt on myrsky laantunut ja rauha laskeutunut taloon. Tekijöiltä on lupa saatu, että tulokset voi julkaista. Muutos oli suuri, mutta kannatti! Nyt kun olemme eläneet tätä myrskyn jälkeistä aikaa, olemme enemmän ja enemmän tyytyväisiä muutokseen. Tupa on nyt paljon suuremmalla käytöllä ja siitä nautimme. Kakluunissa räiskyvää tulta on rauhoittava katsoa nojatuolista, villasukat jalassa. Eli tässäpä tulee hieman kuvasatoa ennen ja jälkeen -tyylillä.

Tästä kaikki sai alkunsa! Eli tämä kaappi päätettiin siirtää tuvan puolella ja kun se ei oikein sopinut yhteen minkään kanssa, alkoi suurempi urakka. Olen saanut kaapin vuosia sitten joululahjaksi ja pidän siitä tosi paljon. Nyt se pääsi arvoiselleen paikalle ja saan ihailla sitä aitiopaikalla. Pallovalaisin on tyttären tekemä ja vanha puuhevonen on talon ullakon kätköistä pelastettu.

Aikaisemmin tupaa hallitsi Biedermeier-kalusto, joka on hankittu huutokaupasta ihan alkuvaiheessa kun taloon muutimme. Kalusto on kaunis, mutta tupa on jäänyt vähälle käytölle arkisin.



Tupa ennen



Tupa jälkeen

Tupa uudessa asussaan. Sohva ja tuoli on siirretty yläkerrasta, toinen tuoli hankittiin nyt. Sohvapöytä on löytynyt jostain varastosta ja se on talon isännän käsissä saanut siistimmän ulkoasun. Piironki ja seinäkello ovat olleet samalla paikalla vuosikymmeniä, joten mitäpä niitä siirtelemään. Pianon päällä on talon toisen isäntäpariskunnan kuva.

Alakerran toinen kamari, joka oli aikaisemmin meidän makuuhuone. Viime talvena, kun oli jalkani kanssa sairaalassa,  Keltaisessa talossa pyörähti pienempi myräkkä, silloin meni kamarit vaihtoon ja tämä jäi hieman odottelemaan, että mitä sille tehdään. Onneksi ei kuitenkaan mennyt vaimot vaihtoon!

Nyt se toimii ns. kirjastona ja kalusto sai sieltä uuden paikan.

Sohvan yläpuolella on kuva talon ensimmäisestä isäntäpariskunnasta, jotka seuraavat talon elämää näköalapaikalta. Myös kattolamppu, joka kuvassa näkyy, on valaissut taloa jo ennen meidän tuloa.



Keltaisen talon vahtikoira Rasmus ei ollut muutoksesta oikein riemuissaan. Nyt kun harvemmin kukaan katsoo televisiota makuuhuoneessa, joutuu Rasmus makoilemaan sängyllä yksin. Uudesta kalustuksesta ei meinannut millään löytyä sopivaa paikkaa, vaikka yritimme tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja. Parin viikon päästä Rasmus luovutti ja tyytyi muutokseen. Nyt lempipaikka onkin sohvan nurkassa!





Keltaisen talon syysmyrsky

Syysmyrsky pyyhkäisi Keltaisessa talossa oikein trombin lailla.
Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa, mutta nyt kävi kyllä niin, että sain paljon enemmän, kuin tilasin!

Vietimme pari viikkoa sitten viikonloppua tyttöjen kesken, isännän ollessa Italiassa.Lauantaina huokaisin, että jotain kynttilöitä ja muita voisi kaapeista etsiä syksyä piristämään. Siinä sitten nuorissa päissä lähti ajatus, että jos he siirtäisivät kamarista yhden kaapin tuvan puolelle ja tuvasta puolestaan kamariin kirjakaapin. Minä yritin parhaani mukaan vastustaa tuota työlään kuuloista urakkaa, sehän tarkoittaa, että kaikki kirjat olisi otettava ulos ja pullollaan pöytäliinoja oleva kaappi samoin!
Ei auttanut vastustelut, sain käskyn toimia työnjohtotehtävissä ja pysytellä vain melko hiljaa. No niinhän minä johdin joukkoja sohvalta ja välillä yritin huokailla väliin, että annetaan olla. Vaan eipäs annettu olla! Niin sai kaapit, sohvat, pöydät ja tuolit kyytiä ja paikat vaihtui myös alakerrasta yläkertaan ja yläkerrasta alakertaan. Naapuriin ei sentään mitään viety, eikä haettu, tosin yhden Ystävän TV-kaapille olisi ollut käyttöä!

Niin oli kolmen huoneen kalusteet kierrätetty huoneesta toiseen ja näkymä olikin sitten sen mukainen. Ainahan muutos johtaa myös joihinkin hankintoihin ja niin kävi tässäkin, mutta ihmeen vähällä selvittiin. Hankintalistalle tuli ainoastaan mattoja, tuoli ja kaluste televisiolle. Isännälle tästä muutoksesta ei etukäteen kerrottu mitään ja hämmästys olikin melkoinen, kun hän kotiutui reissusta. Onneksi makuuhuone ja keittiö olivat pysynyt kuitenkin entisillä paikoillaan.

Koska projekti on vielä viimeistä silausta vailla, en saanut tekijöiltä lupaa paljastaa koko muutosta, joten siksi vain pieniä paloja tässä vaiheessa ja myöhemmin lisää.

Kuvat: Emilia Perälampi

Omenoita, omenoita, omenoita

Viimeiset viikot ovat olleet Keltaisessa talossa melko lailla omenantäyteisiä! Omenasato on ollut valtava, joten puuhaa on riittänyt. Niitä on riittänyt yltäkyllin omiin ja muidenkin tarpeisiin ja harmillisesti paljon on myös jouduttu kuskaamaan kompostiin.

Perinteiseen tapaan olen keittänyt hilloa ja mehua. Tänä vuonna on kokeiltu myös hillon valmistusta uunissa ja se olikin tosi herkullista ja helppoa, kun se itsekseen uunissa valmistui. Töissä tätä herkkua sain maistaa jäätelön kera, joten olihan sitä kokeiltava.

Aikaisemmin olen kuivannut omenalastuja kiertoilmauunissa, viime syksynä minulla oli lainassa kuivuri ja tänä syksynä sen hankin itselle. Kuivatut omenat ovat meillä aivan erityisessä suosiossa ja purkkiin ei paljon jää laitettavaksi, kun erä valmistuu. Mitään hätäisen hommaa kuivaaminen ei ole, kuivurillinen kestää kuivua 5 tuntia, mutta toisaalta se hoituu siinä sivussa ihan itsekseen. Niitä on ollut kiva viedä myös Ystäville tuliaisina ja niinpä syntyi "Keltaisen talon luomu omenalastut". Purkki syntyi minun ja tyttären yhteistyönä. Minä päätin pysytellä suunnittelupuolella, kun liimaa oli enemmän sormissa, kuin liimattavassa paperissa! Toteutuksessa jouduin sitten turvautumaan tyttären näppärämpiin sormiin. Jostain kumman syystä minulle ei ollut kerrottu kätevästä kaksipuoleisesta teipistä, vai olikohan vika siinä, että en ymmärtänyt sitä tässä hyödyntää, mene ja tiedä.

Kova työ omenissa on, kun niitä paljon tulee, mutta kyllä se vaivan talvella palkitsee. Niin mukava on ottaa omaa omenamehua pakastimesta ja kääretortun väliin laittaa omenahilloa.
Yhden asian olen näissä syksyn säilöntähommissa pannut merkille tänä vuonna; säilöttyä tulee huomattavasti enemmän nyt, kun väki on vähentynyt talosta, mutta toisaalta kulutus on kasvanut roimasti. Olisikohan syynä tähän vienti, joka on onneksi on alkanut vetämään tuonne nuorison uuden kotikaupungin suuntaan! Se tosin on pelkästään positiivista, on mukava laittaa ja säilöä, kun niille löytyy käyttöä ja käyttäjiä.

Keltaisen talon sadonkorjuu

Kotipuutarhurin unelma toteutui

Syksy antaa merkkejään ja niin on tietysti myös sadonkorjuun aika. Punaiset-ja mustat viinimarjat on jo poimittu ja pakkaseen talven varalle säilötty. Omenat alkavat hiljalleen valmistua, mutta vielä ei kiireisin sesonki ole niiden suhteen. Kasvikuivuri kyllä päivittäin kuivaa omenalastuja talvella naposteltavaksi. Tähän saakka menekki on ollut kyllä niin kova, että talvea ei nämä lastut tule näkemään!

Keväällä minä sain jostain kummasta valtavan hyötykasvimaa innostuksen. Liekö talven tuvassa ololla osuutensa asiaan, mutta suunnitelmissa oli kasvulavat. Suunnitteluvaiheeseen ne eivät jääneetkään, vaan Keltaisen talon isäntä ne teki ihan suunnitelmien mukaan.
Lavoihin istutin pinaattia, persiljaa, sipulia ja porkkanaa. Hyötykasvimaalleni tuli myös pensasmustikkaa, mansikaa, vadelmaa, sekä Gojimarja. Kehäkukkaakin jonkun lavan reunalle laitoin piristykseksi. Aivan sielu lepäsi, kun katselin istutuksia ja olin niin ylpeä itsestäni, kun minussa oli herännyt vihdoinkin kotipuutarhuri.
Sieluni silmin näin, kuinka kerään satoa talven varalle. Siinä haavekuvassa ei näkynyt yhtään rikkaruohoa, ei ylikasvanutta kehäkukkaa, kukkivasta pinaatista puhumattakaan!

Todellisuus ei sitten tätä haavekuvaa juuri vastannutkaan, kasvulavoissa kasvoi toki kaikkea mitä sinne olin kylvänyt, mutta ainakin yhtä paljon myös sellaista, jota en sinne ollut kylvänyt! Niin komeana kasvaa nokkonen, vesiheinä ja ties mitkä monet muut ja vielpä kaiken kruunaavana jopa orvokkia! Olisi siinä emäntäkoulun puutarhaopettajani hieronut silmiään, kun olisi nuo lavat nähnyt, ei ole oppi kauas kantanut!

Kuokka ja kannu, ennen ja jälkeen

Mutta ei maailma tuohon kaadu, löytyihän sieltä kuitenkin komeat porkkanat ( olin muuten harventanut porkkanapenkin! ) sipulit ja mahtava määrä persiljaa!
Olisi varmaan pitänyt jo silloin keväällä laittaa blogiin nuo kuvat kasvulavoista ja kaikessa hiljaisuudessa kerätä sato rikkaruohojen seasta ja jättää bloggaus siinä kohtaa väliin. Ne kuvat jäi laittamatta, joten tässä ne nyt sitten on se todellisuus ihasteltavaksi.

Kaunistelematon totuus loppukesällä

Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että en lähtenyt blogia perustaessani tavoittelemaan mitään suurta ja kaunista, vaan päätin pysytellä ihan tavallisessa, arkisesta elämästä kertovassa blogissa, muuten jäisivät postaukset vieläkin vähemmälle.
Tällaista on elämä Keltaisessa talossa, ei niin kuvankaunista, mutta onnellista ja maistuu elämältä, kaikkine mausteineen!

Markkinatunnelmissa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja yksi varma syksyn merkki onkin elokuun lopussa järjestettävät Juthbacakan markkinat Uudessakaarlepyyssä. Meille on muodostunut jo vahva perinne markkinoille, eli joka vuosi sinne suuntaamme perjantaina iltapäivällä Kemistä saapuneiden Ystäviemme kanssa. Perinne on jo niin vahava, että täytyy olla todella hyvä syy, että sieltä pois ollaan! Tänä vuonna hyvä syy olikin sitten kahdella, eli Raimon piti otteessaan työnantaja ja Emilian Cheekin keikka stadionilla, eli hyviä syitä molemmat.

Niinpä me kolmen hengen kokoonpanolla markkinoille matkattiin ja mieli ja lompakko avoimena kohti markkinapöytiä. Niitähän sitten riittääkin, eli kun myyntipaikkoja on yli 700, loppuu siinä kyllä markkinamieli ja rahat ennemmin, kuin tavara! Tavaraa löytyy todellakin laidasta laitaan öljyisistä moottorin osista kauniiseen kristalliin ja kaikkea siltä väliltä. Tuota tavaramäärää on vaikea sanoin kuvata, se täytyy kyllä itse kokea.
Tänä vuonna sadekuuro yllätti ja se hieman luonnollisesti markkinatunnelmaa latistaa, kun myyntipöytiä joudutaan peittelemään pressuilla, mutta sateen loputtua myyjät taas tavaroitaan kuivailivat ja kaupanteko jatkui.
   
Vuosien varrella on todettu, että se ensimmäinen ostos on hyvin merkittävä, eli jos heti alkuvaiheessa löytyy joku sopiva hankinta kohdalle ja jos vielä myyjäkin on supliikki markkinamyyjä, on kierros saanut hyvän alun. Tänä vuonna näin siiten kävikin, taisi olla kolmas pöytä, jossa vanhempi pariskunta myi sekalaista tavaraa ja ehkä hieman romuksikin luokiteltavaa, isäntä innokkaana kauppamiehenä eteläpohjalaisella murteellaan sytytti ainakin meidän ostohalut. Niinpä minun matkaan lähti varrellinen litran mitta kolmella eurolla ja Annukan kassiin sujahti lehmänkello, jonka hinta oli viisi euroa, mutta myyjä totesi, että "älä maksa siitä  kuin kolme euroa" eli tinkimisen hoiti myyjä!

Tästä se taas lähti markkinameininki alkuun

 
Vaikkakin alku oli lupaava, jäi kokonaisostot huomattavasti normaalia vähäisemmiksi. Selkeästi huomasi, että hinnat olivat suhteellisen korkeita ja myyjät pääasiassa ammatikseen kiertäviä myyjiä. Aikaisempien vuosien kaltaisia löytöjä ei tänä vuonna juurikaan ollut.
Omista ostoksistani paras löytö oli ehkä vanha peltinen lastenastiasto, joka lähti uuteen kotiin, Keltaisen talon leikkimökkiin viidellä eurolla.

Kahvikalusto, hintaa 5 euroa

Markkinapöydistä voi nähdä myös hyvin ajan muuttumisen, mikä ennen oli tuiki tarpeellista, nyt se myydään laatikoista pois, jos vain jollekkin kelpaa. Sen pistin merkille pöytiä kierrellessä, että säästäminen ja herätyskelloon herääminen on ilmeisesti vanhanaikaista. Kännykät ja pankkikortit ovat ilmeisesti syrjäyttäneet nämä, koska molempia ennen niin tarpeellisia oli runsaasti saatavilla.

Näillä pääsisi jo hyvään alkuun säästämisessä

Herätyskello on jo historiaa....

Kaikkinensa meillä oli mukava markkinapäivä, vaikka "saalis" olikin historian pienin. Mistä se sitten johtuu, sitä tietysti pohdittiin kotimatkalla, arvailimme, että olemmeko tulleet vanhoiksi, vai oliko nyt vain hintataso noussut ja kyllä me yksimielisesti päädyttiin tuohon jälkimmäiseen!
Osa syy saattaa olla myös näillä puuttuvilla markkinakavereilla, hekin ovat aikaisemmin kantaneet kortensa kekoon.
Monet hauskat muistot ostoksista onkin jäänyt mieleen menneiltä vuosilta. On hankittu ( tai lähinnä miehet ovat ostaneet) muovikassillinen ovenreikätulppia, jälkikasvulle porakone joka teki nyrkinkokoisen reiän seinään, kaksi tusinaa pelkkiä kahvikupinlautasia ja taisipa yhtenä vuonna olla upouudet villaliivit, jotka haisivatkin jo niin pahalle, että meillä päätyi hyvin nopeasti roskiin ja kaverin liivi puolestaan päätyi Ranuan eläinpuistoon oravanpesäksi!
Ensi vuotta ja uusia markkinoita odotellaan ja ties mitä mukavaa taas matkaan tarttuu.

                                                         Kuvasatoa markkioilta

Lasia ja posliinia löytyy

 

Kaikkea tarpeellista

Kaipaa ehkä pientä pintaremonttia

Halvalla lähtee

Pikkuautoja joka lähtöön

Keltaisen talon kesä

Keltaisessa talossa on vietetty aurinkoista ja ihanaa kesää! Monenmoista on kesän aikana ehditty, mutta myös nautittu vain olemisesta ja kesästä, ladaten "aurinkokennoja" talven varalle. Keltaisen talon isäntä aloitti lomansa rakentamalla uuden terassin, sekä saunaprojekti eteni taas yhden etapin verran, mutta siitä myöhemmin. Idea terassiin lähti luiskasta, joka oli rakennettu portaisiin talveksi, kun kipsijalkana kuljin.Luiskaa purettaessa huomasimme, että tässähän olisi kiva terassin paikka. Piharakennuksen päässä meillä on terassi, mutta jotenkin se on niin erillään talosta, että sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Tälle uudelle terassille on käynti suoraan portailta ja käyttöä sille on ollut tosi paljon.

Siitä se alkaa!

Kesään on kuulunut matkailua niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kotimaassa on retkeilty lähiseudulla ja pidemmällä kävimme Ystävien luona Kemissä. Matkalla pysähdyimme Oulussa, jossa saimme tuoksutella pientä ihanaa prinsessaa. Oli ihana tutustua  Uudesta valosta - blogia kirjoittavan Emmin perheeseen syntyneeseen esikoiseen. Ihanien Ystäviemme luona vietimme mukavia kesäpäiviä, joista yksi kului myös kesäisessä Luleåssa.

Pidemmän matkan teimme Adrianmeren rannalle, Kroatiaan, jossa saimme viettää ihanan lomaviikon ystäväpariskunnan kanssa. Paljon on Kroatiaa kehuttu, eikä turhaan. Kristallinkirkkaat uimavedet, kauniit maisemat, aurinko ja lämpö tekivät meihin vaikutuksen ja pala Sydäntä taisi jäädä Kroatiaan. Vietimme lomaa pienessä Podgoran kaupungissa. Hotellimme oli ihana pieni perhehotelli, jollaisesta sijainnista olin aikaisemmin osannut vain haaveilla. Parveke merelle ja heti oven ulkopuolella meri ja uimaranta!
  

Näkymät meidän parvekkeelta

Viikkoon mahtui monenmoista mukavaa uinnin ja rantalöhöilyn lisäksi. Yhtenä päivänä teimme kokopäiväretken Brackin saarelle. Laivamatka saarelle kesti pari tuntia ja perillä vietimme neljä tuntia nauttien auringosta ja uinnista.
Puolen viikon maissa vuokrasimme auton ja vietimme päivää Krkan kansallispuistossa. Kauniit maisemat ja huikeat vesiputoukset olivat kokemisen arvoisia. Ihana kokemus oli myös poiketa paikalliseen kotipihaan, johon meidät ohjasi Oliiviöljyä-kyltti tien vieressä. Talon rouva viljeli oliivipuita ja puristi niistä itse öljyä. Luonnonmukaisesti viljeltyä, kylmäpuristettua öljyä sieltä sitten kotiintuomisiksi hankimme.

Yksi Krkan kansallispuiston upeista vesiputouksista

 

Oliiviöljyä suoraan viljelmältä

Lomalla on aina mukavaa ja mukava on myös palata kotiin. Kotona nautimme ihanasta Suomen kesästä, vietimme paljon aikaa rannalla uiden ja auringosta nauttien. Keltaisen talon pienet askareetkin kuuluivat tietenkin kesään, mutta mitään suurempia projekteja ei näillä helteillä edes mietitty. Suurimpina taisi olla mansikoiden pakastus, mattojen pesu sekä kasvimaan kitkeminen!
Leppoisan loman jälkeen tuntuu taas hyvältä palata töihin ja arkirytmiin. Ilman arkeahan ei lomakaan tuntuisi LOMALTA!

Varpaat kotimaan hiekassa

Ensimmäinen sato Keltaisen talon pinaattia