Keltaisen talon elämään on tullut lisää vauhtia ja välillä vaarallisia tilanteitakin. Rasmuksesta luopuminen jätti taloon ja sydämiimme suuren, koiran kokoisen aukon. Niinpä päätimme täyttää tämän aukon ja siihen virkaan on kuukausi sitten nimetty Coton de tulear tyttö, Hopeanuolen Saarlotta, eli kutsumanimeltään Saga.
Tämä hurmaava, iloinen ja sosiaalinen Saga on sulattanut meidän kaikkien sydämet! Saappaat joihin Saga joutui astumaan, olivat todella suuret, mutta Rasmuksen tassunjälkiä Sagan ei tarvitse silti kulkea, vaan voi tepsutella omia polkujaan siinä vierellä.
Eipä sitä muistanutkaan, miten vauhdikasta pentuaika on; ulkoilua, ruokaa, leikkiä, pissavahinkojen siivousta, opettamista ja opettamista. Kotona on aina sen näköistä, kuin olisi pyörremyrsky käynyt. Lattia täynnä leluja, ryöstettyjä kenkiä ja sukkia ym. mukavaa mitä on sattunut löytymään.Siinä kyllä kaikki vapaa-aika menee melko tarkkaan ja illalla ei paljon unta tarvitse odotella.
Onneksi nuoremman tyttären opinnot ovat antaneet myöden ja hän on ennen kesätöiden alkamista voinut olla "hoitovapaalla". Päivät ovat sitten kuluneetkin uusia asioita opetellessa ja niitähän riittää. Sisäsiisteys on varmaan se suurin haaste ja sitä onkin ahkerasti opeteltu, välillä vaihtelevalla menestyksellä tosin.
Erilaisten temppujen opettelemisesta Saga pitää erityisesti ja mallikkaasti sujuu jo istumiset, tassun antamiset, maahan menot, kierimiset ja uusimpana "kuoleminen".
Koirakavereiden kanssa leikkiminen on Sagalle oikein mieluista, voi sitä juoksun ja painin määrää!
Niin valtavan paljon iloa ja elämää tämä pieni Saga on tuonut Keltaiseen taloon, että eipä sitä olisi ennalta arvannut. Miten mukava on kotiin tulla, kun iloinen hännänheiluttaja on vastassa.
