tiistai 20. lokakuuta 2015

Keltaisen talon syysseisaus


Ei Keltaisessa talossa ihan talvihorrokseen olla vaivuttu, vaikka blogin päivitysten perusteella voisi niin päätellä. Syksy on lähtenyt mukavasti käyntiin, viikko mennään pitkälti töihin-kotiin meiningillä ja viikonloppuna sitten nautitaan vapaasta.


Pieni lomanenkin syksyyn onneksi saatiin, kun vietimme pidennetyn viikonlopun koko perheen voimin Budapestissä. Matka oli yhdistetty 50v.+50v, matka ja oli ihana viettää se koko perheellä, se kun on aika harvinaista nykyään. Budapest hurmasi meidät jo kolmannen kerran, mutta tytöille kerta oli ensimmäinen. Budapest on ehdottomasti yksi lempikohteeni kaupunkilomalle. Näkemistä, kokemista ja nautittavaa riittää. Syyskuun puolivälissä sääkin oli vielä kesäinen, lämpötila oli +24 - +28 astetta.



Cafe New York




Tonava ja Budan puoli




Kotosalla Saga on arkemme piristäjä ja pitää meidät kyllä virkeänä. Saga on touhukas ja iloinen tyttö ja kaikkien kaveri. Saga tuo taloon niin paljon iloa ja elämää. Pihatyöt on Sagan lempipuuhaa ja uskollisen apurin saa helposti. Joskus olisi ehkä helpompi, kun Saga ei osallistuisi, koska se tietää aina myös pesua ja föönausta. Mutta eihän sitä apuria voi sisälle jättää.

Puutarhuri Saga




Saga tarkistaa päärynäsadon laadun

Syksy on ollut kaunis ja lämpimiä ilmoja on iloksemme riittänyt myös viikonlopuille. Pihahommien lisäksi on syyspäivistä päästy nauttimaan muutenkin. Keltaisen talon piha on valmiina talven tuloon, kesä on korjattu pois ja lyhdyt valaisevat pihaa. Aina näihin syyshommiin liittyy myös pieni haikeus, kesä meni taas niin nopeasti ja talvi on edessä, mutta sehän tietää taas uutta kevättä ja kesää!  

tiistai 18. elokuuta 2015

Erityinen sunnuntai



Kesä Keltaisessa talossa on sujunut mukavasti. Kesään on mahtunut monenmoista mukavaa. On juhlittu, matkusteltu, tavattu Ystäviä, oltu tekemättä yhtään mitään ja kaikkea siltä väliltä.

Elokuun alkupuolella saimme Saksasta suruviestin. Isäni 91 vuotias täti oli nukkunut pois. Onneksi hän sai nukkua pois omassa kodissaan, ilman kipuja.
Pitkästä välimatkasta huolimatta hän oli hyvin läheinen ihminen meidän perheelle. Harrastimme kirjeenvaihtoa lähes loppuun saakka ja vaihdoimme näin kuulumisia.
Vanhin tyttäremme nimesi hänet Keppi-Tädiksi, ollessaan parin vuoden ikäinen. Tämä nimi tuli luonnollisesti kepistä, jota hän käytti. Lempinimi oli Hänelle hyvin tärkeä ja arvokas, hän mm. allekirjoitti aina kortit ja kirjeet "Hälsningar, Keppi-Täti".

Viime päivinä hänen elämänkulkuaan on tullut muisteltua paljon ja monia mukavia muistoja nousee mieleen. Viimeksi olemme tavanneet 5 vuotta sitten, kun vierailimme hänen luonaan.
Hän eli elämänsä Saksassa. Rakastui nuorena 19-vuotiaana täällä Kokkolassa, saksalaiseen merimieheen ja muutti hänen mukanaan vieraaseen maahan. Yhteydenpito kotiväkeen ei silloin ollut helppoa, kun ei ollut oikeastaan muuta yhteydenpitovälinettä, kuin kirjeet. Toki hän perheensä kanssa lomaili Suomessa joka kesä ja vielä yksinkin niin kauan, kuin kunto salli matkustamisen. Aina hän muisti sanoa, että "Suomessa taivas on sinisempi ja kahvi parempaa".




Valitettavasti meillä ei lyhyellä aikataululla ollut mahdollisuutta osallistua hautajaisiin. Halusimme jotenkin muistaa Häntä tuona päivänä konkreettisesti myös täällä hänen synnyinmaassaan. Nuorempi tytär teki sinivalkoisen kukkaseppeleen, jonka kävimme laskemassa meren aalloille, samoille vesille, joka aikoinaan vei hänet uuteen kotimaahan. Sinitaivaan alla, auringon kauniisti paistaessa, vietimme rannalla pienen hetken häntä muistaen. Näin halusimme toivottaa hänelle hyvää matkaa kotiin...



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kesää odotellessa







Tänä keväänä on kesäkukkien istutus ja muidenkin pihahommien teko ollut vähän tahkeaa. Aina on tietysti hyvä syyttää ilmoja, milloin on liian kylmä ja milloin liian kuuma, mutta tällä kertaa se on ollut ihan oikea syy! Olen odotellut ja odotellut, että ilmat lämpenee ja pääsee istutuspuuhiin. Kauhukseni huomasin, että kesäkuu on jo täydessä vauhdissa ja kaikki kukkaruukut ammottaa tyhjinä. Puutarhoja ja kukkamyymälöitä kyllä kiertelin ja hankintojakin tein, mutta nyt oli sitten vain pakko ryhtyä toimeen. Niinhän siinä sitten käy, kun luonnostaan hieman laiska ihminen päättää, että huomenna on se päivä, niin silloinhan tietysti vettä tuli koko päivän ja tuuli niin kovaa. Mutta se oli se päivä, ei auttanut mikään! Kukat tuli istutettua ja monta muutakin projektia ainakin vähän edistyi.




Istutuspöydän ympäristö on ollut aika ankea ja se kuitenkin näkyy ensimmäisenä, kun pihaan tulee. Pöytä itsessään on vanha ja siinä saa aika näkyä, mutta ympäristö kaipasi vähän fiksausta. Niinpä pöydän alle laitettiin laatat, kansi maalattiin, seinälle lauta hyllyksi ja nyt vielä jotain kukkia,  pientä ja kivaa, niin nurkka on vähän siistimpi.











Mukava päivä, eikä sääkään hidastanut yhtään, eikä ainakaan ollut hyttysiä! Mieli oli illalla hyvä, kun oli saanut näkyvää aikaiseksi! Nyt sitten vain odotellaan sitä kesää ja aurinkoa. Toivottavasti edes jonkinlaisesta kukkaloistosta pääsee nauttimaan Keltaisessa talossa myös tänä kesänä. 

 












maanantai 18. toukokuuta 2015

Keltaisen talon Saga



Keltaisen talon elämään on tullut lisää vauhtia ja välillä vaarallisia tilanteitakin. Rasmuksesta luopuminen jätti taloon ja sydämiimme suuren, koiran kokoisen aukon. Niinpä päätimme täyttää tämän aukon ja siihen virkaan on kuukausi sitten nimetty Coton de tulear tyttö, Hopeanuolen Saarlotta, eli kutsumanimeltään Saga.





Tämä hurmaava, iloinen ja sosiaalinen Saga on sulattanut meidän kaikkien sydämet! Saappaat joihin Saga joutui astumaan, olivat todella suuret, mutta Rasmuksen tassunjälkiä Sagan ei tarvitse silti kulkea, vaan voi tepsutella omia polkujaan siinä vierellä. 
Eipä sitä muistanutkaan, miten vauhdikasta pentuaika on; ulkoilua, ruokaa, leikkiä, pissavahinkojen siivousta, opettamista ja opettamista. Kotona on aina sen näköistä, kuin olisi pyörremyrsky käynyt. Lattia täynnä leluja, ryöstettyjä kenkiä ja sukkia ym. mukavaa mitä on sattunut löytymään.Siinä kyllä kaikki vapaa-aika menee melko tarkkaan ja illalla ei paljon unta tarvitse odotella. 
Onneksi nuoremman tyttären opinnot ovat antaneet myöden ja hän on ennen kesätöiden alkamista voinut olla "hoitovapaalla". Päivät ovat sitten kuluneetkin uusia asioita opetellessa ja niitähän riittää. Sisäsiisteys on varmaan se suurin haaste ja sitä onkin ahkerasti opeteltu, välillä vaihtelevalla menestyksellä tosin.


Erilaisten temppujen opettelemisesta Saga pitää erityisesti ja mallikkaasti sujuu jo istumiset, tassun antamiset, maahan menot, kierimiset ja uusimpana "kuoleminen". 
Koirakavereiden kanssa leikkiminen on Sagalle oikein mieluista, voi sitä juoksun ja painin määrää! 
Niin valtavan paljon iloa ja elämää tämä pieni Saga on tuonut Keltaiseen taloon, että eipä sitä olisi ennalta arvannut. Miten mukava on kotiin tulla, kun iloinen hännänheiluttaja on vastassa. 


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kevätmielellä


Kevät tekee tuloaan, vaikka tänä aamuna sitä ei kyllä oikein voinut uskoa, kun ikkunasta ulos katsoi! Viikonloppuna saatiin nauttia ihanasta, keväisestä säästä ja sen myötä heräsi myös sisäinen puutarhuri taas eloon. Mikään intohimoinen puutarhuri en ole, mutta keväisin suunnitelmat ovat aina suuret ja ideoita riittää. Osa toteutuu ja osa jää hautumaan joskus myöhemmin toteutettavaksi tai kokonaan unohduksiin. Ne jotka minut paremmin tuntevat, allekirjoittavat varmasti tämän viimeisen vaihtoehdon!

Haravointi on kevään hommista se ensimmäinen ja sillä mekin kevättyöt aloitettiin viikonloppuna. Harava heilui Keltaisen talon lisäksi myös isovanhempien pihalla naapurissa. Haravoinnin lomassa löytyi soma pieni keko. Ajattelin ensin, että pääsiäispupulta oli suklaamunat tippuneet nurmikolle, niin saman kokoisia ja näköisiä ne olivat. Googlesta sitten kesken haravoinnin tutkimaan, että mitähän mahtavat olla ja sieltähän vastaus löytyi, kauris oli pihalla vieraillut! Onneksi en makeahimoisena niitä kuitenkaan ehtinyt maistamaan!





En koskaan lakkaa ihmettelemästä kevään ihmeitä luonnossa. Tuntuu aina hyvältä nähdä uutta kasvua, joka aina vuosi toisensa jälkeen nousee mullasta. Miten palkitsevaa onkaan, kun siivoat kuolleita lehtiä ja oksia talven jäljeltä ja sieltä alta nousee uutta elämää.

Uutta elämää Keltaiseen taloon on luvassa myös muutenkin! Vahtikoira Rasmuksen paikka on ammottanut tyhjyyttään ja perheen yhteisellä päätöksellä paikka päätettiin täyttää. Uuden tulokkaan ei haluta vievän Rasmuksen paikkaa muistoissamme ja sydämissämme, sen vuoksi uuden tulokkaan vaatimuksena on edustaa eri rotua ja tuoda uutta tyttöenergiaa naisvoittoiseen perheeseemme. Uusi perheenjäsen saapuu meille Hopeanuolen Kennelistä Siikajoelta ja on rodultaan Coton de tulear. Kennelnimeltään tämä tyttönen on Hopeanuolen Saarlotta. Kolmivaiheisen "kansanäänestyksen" jälkeen kutsumanimeksi valittiin Saga. Eli jännittäviä aikoja meillä eletään ja kohta odotus palkitaan. Ehkä jo seuraavalla kerralla, kun pihatöitä teemme, hyörii pihalla myös uusi asukas. Tämä asukas varmasti ehtii myös mystiset "suklaamunat" pistellä suuhunsa hyvinkin nopeasti, eli Keltaisen talon valmiustasoa on nyt nostettava!


tiistai 10. maaliskuuta 2015

Elämä antaa ja elämä ottaa

Viime postauksesta Keltaisesta talosta on pitkä aika. Helmikuu oli Keltaisessa talossa monellakin tapaa muutosten kuukausi. Ihan aluksi sain palata töihin kahden kuukauden sairausloman jälkeen ja se luonnollisesti oli ihana asia! Arki vei kuitenkin mukanaan heti niin täysillä, että edes blogia ei ehtinyt päivittää. Normaali arkirytmi kuitenkin tuntuu hyvältä ja se vaan sopii minulle.

Helmikuun alussa juhlimme äitini 80 v. syntymäpäivää. Päivä olikin oikein mukava, saimme juhlistaa pirteää ja hyväkuntoista päivänsankaria.
Keltaisen talon isännällä täyttyi myös täydet pyöreät ja tuo maaginen 50v. tuli täyteen. Niitäkin juhlistimme pienimuotoisesti läheisten ja Ystävien kanssa. Tyttäret ahkeroivat kakkuja sankarin kunniaksi vähän sinne ja tänne. Koristelut tietenkin aina kunkin teeman mukaan!
Nämä kaikki positiivisia asioita ja tavallaan muutoksia, mutta ei kuitenkaan niin suuresti jokapäiväistä elämäämme mullistavia







Suurin ja elämämme totaalisesti muuttanut muutos olikin sitten edessä 23.2 vain päivää ennen nuoremman tyttären syntymäpäivää, jolloin jouduimme yllättäen hyvästelemään Keltaisen talon  vahtikoira Rasmuksen. Rasmus oli rakas perheenjäsen 11 vuotta ja eli kanssamme monenlaiset vaiheet. Lasten kouluajat, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, kotoa muuttamiset ja monet muut ilot ja surut, joita niitäkin noihin vuosiin mahtuu luonnollisesti.
Monet ovat ne kyyneleet, jotka Rasmuksen turkkia vasten on itketty ja aina on lohtu ollut lähellä. Ystävä on ollut lähellä silloin, kun maailma murjoo ja kukaan ei ymmärrä.
Lasten muutettua kotoa, on Rasmuksen läsnäolo entisestään korostunut. Monet yksinäiset ja hiljaiset hetket saimme yhdessä jakaa, kirjaimellisesti, kylki kyljessä.
Lemmikkiä ottaessa kyllä tiedostaa sen, että tulee päivä, jolloin on kumppanista luovuttava, mutta en olisi koskaan uskonut sen olevan näin vaikeaa ja voimille ottavaa. Koti tuntuukin yllättäen niin tyhjältä ja hiljaiselta. Miten pieni koira onkaan voinut täyttää kodin ja tuoda sitä elämää ja rytmiä taloon.

Elämän on kuitenkin jatkuttava ja eteenpäin täytyy katsoa, vaikka se välillä tuntuu tosi vaikealta. Onneksi lähellä on koiraihmisiä, jotka ovat kokeneet saman ja tietävät jo sanomattakin, minkälaisten tunteiden kanssa elämme. Voimia on antanut myös se, että koko perheelle suru on yhteinen ja voimia toinen toisiltamme olemme saaneet. Onneksi meillä on myös muistot, nuo monet mukavat ja hauskat hetket, jotka nyt vielä tuntuvat kipeiltä muistella, mutta aika varmasti tekee tehtävänsä tämänkin asian suhteen.
Kaivaten, mutta kiitollisina näistä vuosista. Paljon saimme ja paljon opimme maailman parhaalta Ystävältämme!


tiistai 27. tammikuuta 2015

Lähiruokaa

Historiallinen hetki koitti tänään meille kokkolalaisille, kun REKO lähiruokaryhmä aloitti toimintansa! Ilmassa oli suorastaan suurta urheilujuhlan tuntua, kun väki kokoontui koulun pihalle noutamaan etukäteen tilattuja tuotteitaan! Pimeällä pihalla saikin olla tarkkana, että oikea myyjä löytyi.

Itse olin etukäteen tilannut lähihunajaa purkeissa ja kennossa, sekä luomuporkkanoita. Kävipä vielä tuuri, kun yhden auton perältä myytiin kynttilänvalossa kananmunia ja mukana oli myös ylimääräisiä kennoja, joten sellainen lähti mukaan myös. 

Myynnissä oli mm. erilaisia lihoja, perunoita, kotijuustoa, kauraa ym. Mukavaa, että myös Kokkolaan tämä saatiin ja varmasti tarjonta tuosta vielä monipuolistuu. Itse ainakin odotan, että joku toisi myyntiin erilaisia yrttejä, jauhoja ja ryynejä ym. mutta tässä on jo hyvä alku! 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Leivontapäivä

"


Viikonloppuna Keltaisessa talossa pidettiin leivontapäivä. Tällä kertaa ei keittiössä kuitenkaan jauhot pöllynneet, eikä yleiskonekakaan laulanut. 
Sain syksyllä työkaverilta siemennäkkärin reseptin ja siitä lähtien se on ollut meidän perheessä ehdoton suosikki. Olen aiemminkin erilaisia siemennäkkäreitä tehnyt, mutta tämä on ollut ehdottomasti parasta!

Näkkäriin tarvitaan monenlaisia siemeniä, mutta niitä onneksi kaupoista löytyy, eikä tarvitse edes linnunruokapuolelta niitä mukaansa noukkia!



Taikinasta löytyy maissijauhoja, kurpitsansiemeniä, sesamsiemeniä, auringonkukansiemeniä ja pellavansiemeniä. Lisäksi vain vettä ja oliiviöljyä ja itse laitoin pinnalle ruususuolaa.

Maukasta ja mukavan rapeaa ihan sellaisenaan ja aamupalalla kun vielä juustoviipaleen laittaa päälle, niin eipä siinä kahvin kanssa muuta tarvita. 
Kokeilimme tehdä myös kolmionmallisia suupaloja, jotka on kivoja vaikka juustotarjottimelle ja päihittää mennen tullen suolakeksit! 




Kiitos Liisalle resptistä!

Kuvat: Emilia Perälampi

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Joulun jälkeisiä tunnelmia Keltaisessa Talossa




Niin se joulu pyhineen meni taas niin nopeasti. Ennen joulua on niin mukava valmistella joulua jo hyvissä ajoin ja pitkin joulukuuta kaivaa kaappien kätköistä koristeita, valoja ja muuta mukavaa. Kun vuosi on vaihtunut, alkaa olla jo kiire kerätä pois kaikki joulutavarat. Keltaisessa talossa ei juurikaan loppiaista joulutavarat näe. 

Pukki muoreineen ja tonttuineen on jälleen ilahduttanut meitä joulunviettäjiä ja nyt odottelevat vuoroaan päästä kaapin kätköihin odottamaan ensi joulua!





Vaikka itse en ole päässyt kauniista talvisäästä nauttimaa pihalle asti, niin onneksi jokaisesta ikkunasta on voinut ihastella kaunista talvimaisemaaa. Talvinen luonto on nyt kauneimmillaan.
Tuntuu mukavalta aloittaa taas arki, vaikka se tarkoittaa myös sitä, että Keltaisen talon joulunviettäjät palaavat myös omaan arkeensa, työn ja opintojen ääreen. Talo hiljenee, mutta onneksi on viikonloput, jolloin taas tulevat!
Arki tietää myös sitä, että viikko enää kipsijalkaisena ja sitten toiveikkaana jälkitarkastukseen, että kaikki olisi mennyt hyvin. 
Tässä vähän kuvia minun talvisista näkymistä, eli näitä minä olen ihaillut ikkunoista ja ulkona olleet ikuistivat ne kameraan.








Rasmus koiraa ei pyhien loppuminen taida koskea lainkaan. Oma lempipaikka lampaantaljalla on jokapäiväistä juhlaa.