perjantai 30. toukokuuta 2014

Kevätretki

Yhtä varmasti kuin kevät tulee joka vuosi, koittaa myös minun ja Ystäväni kevätretki Vaasaan. Näin on ollut jo 17 vuoden ajan ja tällä viikolla oli tämänvuotisen retken aika. Kun aikoinaan aloitimme nämä Vaasan retket, oli molemmilla kotona pienet lapset ja vaihtelua arkeen oli kovin vähän, siitä nyt niin kovin puhutusta omasta-ajasta puhumattakaan. Oli tosi juhlallista lähteä yhdeksi kokonaiseksi päiväksi kodin ulkopuolelle ja huolehtia vain itsestään. Matkaan on aina lähdetty aamuvarhaisella niin, että varmasti olemme perillä, kun ensimmäinen kauppa ovensa avaa ja joskus on taidettu olla jo oven takana jonossakin. Päivä alkaa perinteisesti aamukahveilla jossakin konditoriassa, tänä vuonna ne juotiin jo ennen Vaasaa Kvevlaxissa, suomen parhaaksi leipomoksi valitussa Aroma bageri & konditoriassa.


Aamukahvilla


Päivään kuuluu shoppailua, syömistä, kahvittelua ja muuta mukavaa. Olemme aika uskollisia kahvi-ja ruokapaikoille, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen molempien kohdalla. Syömässä kävimme tällä kertaa Wazacassa, jossa nuori tarjoilijapoika kehui meille lounasta, joka oli possunposkea! Hän kehui sitä niin kovasti, että mehän uskoimme. Annoimme hänelle kyllä pienen varoituksen, että jos ruoka ei ole hyvää, me alamme varmasti huutamaan ja kovaa! Poikaa ei sen jälkeen näkynyt, pelkäsi varmaan jossain keittiön nurkassa, mutta ihan suotta! Ruoka oli todella hyvää ja kaikki ennekkoluulot osoittautuivat turhiksi.


Possunposket ja muut herkut


Monenlaisia mukavia hetkiä on vuosiin mahtunut, eikä kommelluksiltakaan ole vältytty. On saatu parkkisakkoja, joiden hyvittäminen oli ihan oma lukunsa, mutta kannatti.
Yhtenä vuonna aloitimme päivän vankilan myymälästä ja odottelimme oven takana ja ihmettelimme, kun ei ovet aukea, 15 minuuttia myöhässä ovet avattiin ja kun astuimme sisälle, oli siellä menossa lattianpesu, jossa verta pesivät lattialta! Henkilökunta vain totesi meille, että "meillä oli tässä pieni hässäkkä". Tulihan siinä hieman vainoharhainen olo, mutta rauhassa saimme ostoksia tehdä. Tänä vuonna olisimme uusineet käynnin vankilanmyymälässä, mutta nyt oli ilmeisesti ollut jo suurempi hässäkkä, kun liike oli toistaiseksi suljettu!

Hieman on ostoskäyttäytyminen muuttunut näiden vuosien aikana, yleensä ostimme lapsille ja miehillekkin jotain tuomisia ja itselle emme ostaneet yhtään mitään. Olisikohan silloin vähän huonoa omaatuntoa podettu vapaapäivästä, vai mistä johtui...
Nykyisin on kyllä niin, että pusseista ja kasseista löytyy ostoksia pääasiassa vai itselle, eikä huonosta omastatunnosta ole tietoakaan!

Päivä vastaa varmaan vähintään kahta työpäivää, koska kotiinlähtö tapahtuu vasta, kun viimeinenkin kauppa ovensa sulkee. Mieheni sanookin aina, että kovin huonokuntoiselle ei tuo reissu sovi! Tänä vuonna tosin hieman hitaammalla tahdilla ja useammilla tauoilla mentiin jalkani vuoksi, mutta tunnelmaan ja päivän pituuteen se ei vaikuttanut mitenkään.
Olemme vakavasti kyllä miettineet, että alkaa reissu olemaan jo niin rankka, että yöreissuksi se kohta joudutaan vaihtamaan. Viimeistään 20v.  juhlavuonna on sitten sen aika.
Mukava ja rentouttava päivä Ystävän kanssa tuo arkeen mukavaa piristystä ja sitä on aina niin mukava suunnitella ja odottaa!


Tämän vuoden "saalis"

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Puutarhaunelmia



Ihana kesäsää on hellinyt meitä tällä viikolla! Voi miten tästä lämmöstä ja auringosta nautinkaan. Tänään söin aamupalaa terassilla ja miten ihanalta se tuntuikaan talven jälkeen. Aurinko paistoi ja oli lämmintä, lintujen viserrys oli uskomaton. Tämä on kesää ja elämää parhaimmillaan!

Tokihan siinä terassilla istuessani tuli "hieman" silmäiltyä pihamaata ja aika nopeasti palasin karuun todellisuuteen. Aika paljon olisi hommaa tehtävänä, mutta hiukan vielä työntekoa tämä liikuntarajoite haittaa. Sen vuoksi päätin, että jokainen tekee sitä mihin kykenee ja mitä osaa!
 Minähän osaan suunnitella ja shoppailukin jo sujuu melko mukavasti. Suunnaksi siis puutarhamyymälä, tai itseasiassa taisi niitä sitten kertyä kolme eri puutarhaa, kun vauhtiin pääsin.
Uskomatonta kukkaloistoa joka paikassa ja kesäkukkavalikoimat parhaimmillaan.

Äitini on innokas puutarhaihminen ja hänen puutarhansa onkin aina kesäisin niin kaunis. Toki hän viettää siellä paljon aikaa ja hoitaa kukkiaan ahkerasti. Myös hänen äitinsä, eli minun mummi oli aikoinaan yhtä innokas puutarhuri. Muistan ne monet lapsuudenkesät, jotka vietin hänen kanssaan siirtolapuutarhalla ja siellä sitä kauneutta riiitti. Yhdellä puutarhalla olikin tänään Bellistä, kukkaa joka tuo mieleen nuo lapsuudenkesät. Mummilla niitä kasvoi pitkän pihakäytävän molemminpuolin. Olen itsekkin joskus yrittänyt sitä kasvattaa, mutta huonolla menestyksellä.


Bellis, kaunokainen

Jostain kumman syystä tuntuu, että tämä puutarhurin taito on hypännyt suvussa ainakin minun kohdalla ohi. Pidän puutarhasta ja kukista, mutta aina se innostus hiipuu kesän edetessä. Näyttäisi nyt ainakin tällä hetkellä siltä, että tyttäristä nuorempi on saattanut periä tämän puutarhainnostuksen, hyvä niin!






Tänään ei sitten mukaan tarttunut vielä yhtään kesäkukkaa, mutta Keltaiseen taloon muuttaa tänä kesänä mustikkapensaat Aino ja Alpo, sekä hieman eksoottisempi tuttavuus Goji-marja. En tiedä, kuvaako nämä jotenkin paremmin minun puutarhurintaitojani, kovin ovat ainakin vielä kuivakoita ja vähemmän kauniita. Töistä tullessaan isäntäkin ihmetteli, että mitä karahkoita olen hankkinut! Onneksi myyjä antoi näille kasvuunlähtötakuun! Nyt vain odottelen kasvulaatikoita, että pääsen istutuspuuhiin, tilaus on jo jätetty, joten niitä odotellessa....

  
Aino, Alpo ja Goji



tiistai 13. toukokuuta 2014

Raitapöllö


 
Tässä talven ja kevään aikana, minkä olen täällä kotosalla toipilaana viettänyt, olen ehtinyt tehdä jos jonkinlaista käsityötä. Pääasiassa olen tehnyt pieniä ja keveitä käsitöitä, säästääkseni hartioita ja käsiä, jotka ovat olleet muutenkin aika kovilla.
Virkkaamista en ole hirveän paljon harrastanut, mutta olen sitäkin nyt kokeillut vähän enenmmän. Yleensä valitsen mieluummin puikot, kuin koukun, mutta ollaan tässä jotenkin tutuksi tultu. Virkkauksen lyhenteet ja sanasto on vielä vähän hataralla pohjalla, mutta kyllä sieltä pylväät ja muut jo erottuu.
Muistan kun ensimmäisellä luokalla koulussa virkattiin pitkästi ketjusilmukkaa ja siitä tehtiin  liimaamalla paperille kissa! Eli on kehitys hieman mennyt eteenpäin, enää en virkkauksessa tarvitse ainakaan liimaa :)

Näin Prinsessajuttu -blogista ihania virkkauksia, jotka oli niin koukuttavia, että pakko oli jotain päästä  kokeilemaan.
Pöllö olikin niin hellyttävä, joten siinä sopiva projketi. Malli oli helppo ja nopea tehdä, joten sopi oikein mainiosti minulle. Tulokseen olin oikein tyytyväinen ja paikkaa sille mietin. Ajattelin että ehkäpä tämä pöllöherra päätyy leikkimökin iloksi. Niinhän minä luulin, mutta tämä pöllöpä ei ollutkaan meillä pitkään viihtyvää lajiketta, vaan lensi pesästä kuten muutkin.
Onneksi muutti hyvään kotiin, nuoremman tyttären opiskeluja valvomaan!
  

Matkalla uuteen kotiin




Ihan hyvin näyttää pölöherra viihtyvän opiskelijaelämässäkin. Ehkä täällä Keltaisessa talossa olisikin ollut liian rauhallista :)





sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Raakakakku

Keltaisen talon keittiössä tehtiin viikonloppuna historiaa, talon keittiössä valmistui talon ja myös emännän ensimmäinen raakakakku! Tyttäret ovat jo pitkään puhuneet raakakakun tekemisestä, mutta kokeilematta se on tähän asti jäänyt. Viikonlopuksi ajattelin sitten kakkua kokeilla ja ryhdyin reseptiä metsästämään.

Mitään käsitystä hyvästä raakakakkureseptistä ei ollut, joten etsin googlesta kuvahaulla raakakakun kuvia ja herkullisimman näköistä lähdin etsimään. Silmiin osui Syötävän hyvä -blogi, jonka ohjetta päätin testata.

Kookosöljyt, hunajat, vadelmat ja muut kotoa löytyi, joten kauppalistaan pähkinät ja taatelit ja eikun tehosekoitin pyörimään! Kakun valmistus itsessään oli yksinkertainen ja nopea, koska työn teki tehosekoitin ja uunia ei tarvittu lainkaan. Kakku vuokaan ja pariksi tunniksi pakastimeen ja siinä se oli, Keltaisen talon ensimmäinen raakakakku!
Ohjeessa kakku oli hieman ohuempi, mutta tämän talon tapaan mikään ei saa loppua kesken, tein tupla-annoksen ja niin kakusta tulikin sitten leipojansa näköinen :)




Itse en ole koskaan raakakakkua maistanut, joten nyt tapahtui historiaa senkin osalta. Olin kuvitellut, että raakakakut ovat raskaita ja "kitalakeen tarttuvia", mutta ainakin tämä kakku oli kyllä kaikkea muuta.  Maku oli ihanan raikas ja kevyt, rakenne samettisen pehmeä. Todella positiivinen yllätys ja luulenpa, että saatoin jäädä koukkuun :) Mitähän seuraavaksi kokeilisi?




Hyvää elämää etsimässä



Lauantaina meille Keskipohjalaisille tarjoutui hieno tilaisuus lähteä etsimään hyvää elämää. Sinne suuntasi myös Keltaisen talo väki koko perheen voimalla.
Sää ulkona oli harmaa ja kolea, jonka vuoksi tuntui hyvältä lähteä kuuntelemaan jotain, josta voisi saada eväitä ihan itseään varten.

Tilaisuudessa kaksi miestä,Pequ Nieminen ja Sampo Manninen kertoivat oman tarinansa ja matkastaan kohti hyvää elämää. Paljon ajatuksia herätti molempien miesten puheenvuorot, eikä kaikkea toki heti edes pysty sisäistämään, vaan vaatii prosessointia vielä kotonakin.
Päivä avasi oven matkalle hyvään elämään, jonka päävastuu on minulla itsellä! Jokapäiväsessä elämässä teen valintoja, joilla parannan elämänlaatuani, huolehdin työn ja vapaa-ajan sopivasta suhteesta, riittävästi lepoa ja liikuntaa, terveellistä puhdasta ruokaa ja RAKKAUTTA, ei vain muita kohtaan, vaan myös itseään kohtaan. Vaikeimpana taitaakin olla tuo rakkaus itseään kohtaan ja oppia kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen antamia viestejä.

( Kuva Pequn luennosta )
Tilaisuuden jälkeen kotiinlähtiessä tuntui, että aurinko paistaa kirkkaasti pilvettömältä taivaalta, linnut laulaa ja kevättuuli puhaltelee lempeästi. Todellisuudessa sää oli kyllä ihan yhtä harmaa ja kolea kuin mennessäkin, mutta sisälläni paistoi aurinko! Olin saanut paljon hyviä eväitä matkalle ja hyvä elämä onkin lähempänä, kuin arvasinkaan!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Valoa Keltaiseen taloon

Tämän talven ja kevään toipilasaikana on kotona ollessa pistänyt silmään yhtä sun toista pikku hommaa, joita olen sitten innoissani esittänyt toteutettavaksi. Yksi niistä on kuistin väliovet. Ainahan ne ovet on siinä olleet, mutta nyt yhtenä päivänä huomasin ne eri kulmasta ja ihmettelin, miksi niitä ei ole maalattu!!
Yksi syy on kyllä ollut vanhassa sanonnassa, "punaisen oven takana asuu onnellisia ihmisiä", mutta meille onneksi jäi vielä punainen ulko-ovi, joten luotamme sen takaavan tämän onnellisuuden :)
Sinänsä oven väri ei ollut huono, mutta näin keväällä varsinkin tuntuu, että kaiken valon haluaa sisään. Ovien laseissa oli "jääkukka" kuvioinen pinta, josta aloitimme, eli jos sen saa pois, projekti voi jatkua. Pinta raaputettiin pois ja tuntui jo sen jälkeen, että valoisuus lisääntyi huimasti. Nyt sisältä näkee myös kuistiin ja toisinpäin.
 

Ovet alkuperäisenä

Jääkukkapinta


Ovet maalattiin kolmeen kertaan, jolloin saatiin riittävän hyvä pinta. Samalla sai uuden värin pintaansa myös sähkökaapin edessä oleva pikkuovi. Alunperin halusin sen olevan vanhassa maalissaan, mutta nyt se näytti niin surkealta toisen valkoisen oven vieressä.
Hidasta elämää-sivustolla oli juttu kuistiremontista, jossa myös tämä sähkökaapinovi oli työnalla. Tästä pääset kurkistamaan tuota juttua :)

Lopputulokseen olimme erittäin tyytyväisiä, valoisuus lisääntyi ja nyt luonnonvalo pääsee sisään Keltaiseen taloon myös kuistilta.


Lopputulos