Paluu Keltaiseen taloon

Tätä tosiaan voi jo kutsua paluuksi, koska viimeisestä postauksesta on jo yli 2 vuotta!
Aika on mennyt tosi nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua, mutta arki vain on jostain syystä vienyt mehut niin, että blogin pitäminen on täysin jäänyt.

Tällä hetkellä maailma on Koronan takia kovin pieni ja sosiaaliset kontaktit on lähinnä puhelimen varassa. Olen tehnyt vajaa kaksi viikkoa töitä etänä ja työyhteisöä näen päivittäin vain videoneuvotteluiden kautta. Ehkä siinä on yksi syy, miksi blogin kirjoittaminenkin tuntuu ulospääsyltä ihmisten ilmoille.
Näin se maailma nopeasti voi muuttua ja moni asia menettää merkityksensä ja tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Jännityksellä odotan huomista Kokkola-lehteä ja sen tekstaripalstaa, vieläkö ihmisten suurena murheena on koirankakat tienpientareella. Sehän on jokakeväinen kirjoittamisen aihe ja juuri nyt tuntuu siltä, että jos vain se olisi murheena, niin asiat oliskin aika hyvin.

Keltaisen talon Saga lähti lomailemaan Vaasaan. Viihdyttää siellä vuorostaan etätyöntekijää ja antaa mukavasti rytmiä päivään. Minä olen yrittänyt pitää arkirytmin mahdollisimman normaalina. Aamuherätys ja -toimet kuten töihin lähtiessä, sekä kahvi-ja lounashetki tuttuun aikaan. Kieltämättä sitä työpaikan aamukahvin tuoksua on jo ikävä! Taukojen kanssa on kyllä vielä parannettavaa, yllättäin huomaakin istuvansa koneella monta tuntia ilman taukoja.

Mutta tästäkin varmasti selvitään ja elämä jatkuu! Ei varmaan ihan samanlaisena kuin ennen Koronaa, mutta asioilla on taipumus järjestyä. Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme, varsinkin niistä yli 70 vuotiaista, jotka saattavat tuntea olonsa kovin yksinäiseksi ja ankeaksi. Muistetaan soitella ja kysellä kuulumisia ja postikorttikin varmasti ilahduttaa!

Saga valvoo etätyötä

Uusi vuosi, vanhat hyvät tuulet

Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa ja valoa kohden mennään! Uudelta vuodelta kaikki harrastukset jatkuu ja uusia viritellään innoissaan. Minulle yksi tärkeimmistä harrastuksista on ompelupiiri, joka on perustettu helmikuussa v.1995. Perustamassa meitä oli alkujaan seitsemän enemmän ja vähemmän innokasta käsityöntekijää. Jo vuosia on vahvuutemme ollut viisi, yhden jäätyä pois ja yhden jäsenen olemme joutuneet hyvästellä lopullisesti. Ompelupiirin päiväkirjan aloitussivulla on lähes juhlallinen teksti "Emme koreile vaatteilla, ruoalla, emmekä kauniilla kodilla. Meidän ylpeytemme on ihanat käsityöt". 

Kokoonnumme noin joka toinen viikko, vuorotellen toistemme kotona ja alusta alkaen on ollut sääntönä, että kahvipöydässä saa olla vain yksi makea ja yksi suolainen tarjottava. Naisilla kun tahtoo helposti mennä kilpailun puolella leivonnaisten kanssa. Jokaisella kerralla laitamme 5 euroa säästöpossuun, jonne kertyneet rahat oli alun perin tarkoitus käyttää ulkomaanmatkaan. Matkahaaveet jäivät jossain vaiheessa ja rahat käytetään kesällä ja jouluna ruokailuun jossain kivassa paikassa. Eli melkein voi jo sanoa, että syömme enemmän, kuin tienaamme.

Paljon on yli 20 vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Vuosiin on mahtunut niin iloa, kuin suruakin. Vuosien aikana on syntynyt lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsiakin. Lapset ovat lentäneet pesästä ja osa on puolisonkin joutunut hyvästelemään. Eli monenlaisia elämänvaiheita on yhdessä koettu ja toistemme tukena oltu. Vaikka aloitussanoissa ylpeiltiin kauniilla käsitöillä, ne eivät ole lainkaan pääosassa. Jokainen tekee mikä hyvältä tuntuu ja jos tuntuu että ei huvita tehdä mitään, sekin on sallittua. 

Kokoontumisia on ollut monenlaisia ja monet on naurut naurettu. Yksi käsityöilta saa aina hymyn huulilleni, kun sitä muistelen. Nuorempi tyttäremme oli silloin pieni ja sai kerran luvan lähteä mukaani ompeluiltaan. Hän innolla pakkasi laukkuunsa käsityön ja muuta tarpeellista. Illan aikana hän sitten otti laukustaan esille virsikirjan ja eihän siinä auttanut kuin porukalla laulaa virsi Jumalan kämmenellä. Mistä lie oli saanut ajatuksen, että ompeluilloissa veisataan myös virsiä.

Tämä yhteisö on vuosien varrella tullut tärkeäksi ja terapeuttiseksi. Olemme kaikki hieman eri elämäntilanteissa ja ikäeroa on nuorimman ja vanhimman välillä yli 30 vuotta. Juuri siinä on se rikkaus, katsomme asioita eri näkökulmasta ja voimme olla puolin ja toisin toistemme tukena. Parasta terapiaa ja jotain käsitöitä kuitenkin aina valmistuukin omaksi ja muiden iloksi!

Lomamuistoja

Kesä alkaa siirtymään uhkaavasti taka-alalle ja syksy tekee tuloaan, vaikka kauniista ja lämpimästä säästä on vielä onneksi saatu nauttia. Kesän sää on puhuttanut vähän joka puolella ja paljon.
Tänä vuonna kesä oli tällainen ja paljon mukavia hetkiä siihen mahtui onneksi, oli sää mikä tahansa.
Jos kesästä haluaa yhden kohokohdan nimetä, niin ehdottomasti se on matka Gotlantiin. Pitkään haaveissa ollut Visbyn matka toteutui heinäkuussa yhdessä Ystäväpariskunnan kanssa. Matkustustavaksi valitsimme lentämisen, näin ei matkoihin kulunut turhan kauan ja perillä oloon jäi mukavasti aikaa. Hotelli Visbyn vanhassa kaupungissa osoittautui oikeaksi valinnaksi. Siitä oli lyhyt matka joka paikkaan ja Visbyssä kaikki on lähellä ja kävelemällä pääsee joka paikkaan. Taukopaikkoja löytyy ihanista pienistä puutarhakahviloista 300 lajin jäätelöbaariin.

Parin päivän kävelyn jälkeen tuntui, että saarta voisi katsella vähän laajemmin ja päätimme vuokrata auton. No se ei ihan niin helppoa ollutkaan sesonkiaikana! Viimein pienen huoltoaseman yhteydestä löytyi myös vuokra-autoja ja yksi vapaa. No enempää me ei tarvittukaan, auto alle ja menoksi! Ihan siinä nuoruusvuodet tuli mieleen, kun me "tytöt" nökötimme käsilaukkuinemme pikkuauton takapenkillä ja unelmiemme miehet edessä.

Suunnaksi otettiin saaren eteläosa. Turisteja ei juurikaan Visbyn ulkopuolella näkynyt, mutta sehän ei menoa haitannut. Päivän aikana ehdittiin käydä pienen kylän kesätapahtumassa, kalastajakylän kalajuhlilla ja talviturkit heitettiin saaren eteläisimmässä kärjessä Itämereen.

Kalajuhlille jouduimme vähän vahingossa. Päätien varressa oli odotettu jäätelö - ja kahvikyltti. Takapenkiltä tuli tiukka vaatimus, että sinne on käännyttävä, koska kahvittelupaikkoja ei turhan tiheässä ollut. Ajettuamme jonkin matkaa hiekkatietä vastassa oli liikenteenohjaaja kirkkaassa huomioliivissään, joka ystävällisesti ohjasi meitä pysäköimään muiden perään pellolle. Siinä sitten hieman ihmettelimme, että mihinkähän tässä ollaan menossa. Eihän sieltä heti pois kehdannut lähteä ja ne jäätelötkin poltteli mielessä. Niinpä me suuntasimme muiden perässä ja toivoimme, ettei nyt ainakaan mihinkään yksityistilaisuuteen päädyttäisi! Lopulta päädyimme rantaan, jossa oli pieni idyllinen kalastajakylä ja siellä täydessä vauhdissa kalajuhlat. Siellä me paikallisten mukana nautimme ihanasta kesäpäivästä ja jonotimme syötävää kuten kaikki muutkin. Aina ei voi tietää mihin joutuu ja siinä se lomailun viehätys onkin.

Päivä oli mukava ja monta kaunista paikkaa saimme nähdä ja ihastella.

4 päivää oli sopivan pituinen loma, siinä ehti hyvin nähdä ja kokea. Seuraavaksi kerraksi jäi vielä saaren pohjoisosaan tutustuminen. Lomakohteena Gotlanti täytti kaikki odotukset. Ruusujen reunustamia, Peppi Pitkätossun henkisiä pieniä kujia, hyvää ruokaa, ihania kahviloita ja ystävällisiä ihmisiä. Ihanaa lomaa ruusujen saarella on mukava muistella sitten syyspimeillä ja talvipakkasilla. Seuraavaa lomaa odotellessa, missä se sitten ikinä onkin...

Kuulumisia Keltaisesta talosta

Elämä Keltaisessa talossa ei onneksi ole loppunut, vaikka blogi onkin jäänyt päivittämättä! Yritän ryhdistäytyä ja hieman tiheämmin päivitellä.

Kevät meni ja kesääkin jo pitkästi. Ulos kun katsoo, niin tuntuu että jo syksyä eletään, vaikka kesä on parhaimmillaan. Sää onkin se suosituin puheenaihe vähän joka puolella. Vaikka kuinka positiivinen yrittää olla ja tietäen, että säälle ei voi mitään, niin kyllähän se vain puhuttaa.



Asioilla on aina kaksi puolta ja torstai aamuna tämä sadesääkin näytti sen toisen, paremman puolensa. Aamusta puhelin soi, Ystävä 350 km:n päästä soittaa: "onko palju lämmin, jos me lähdetään nyt tulemaan sinne?" No varmasti on lämmin! Niin palju lämpimäksi ja odottelemaan.
Vettä tuli taivaan täydeltä, lämpötila +12 ulkona ja paljussa vesi +39. Onko parempaa syytä avata 50v. lahjaksi saatu shampanjapullo ja nostaa maljat kohti taivasta!

 M

Juuri tällaisina päivinä Ystävät ovat niitä, jotka saavat auringon paistamaan sateesta huolimatta. Leppoisan yhdessäolon ja jutustelun äärellä säällä ei ollut mitään väliä, itse asiassa helteestä olisi ollut vain haittaa, koska silloin paljussa ei ole läheskään niin mukavaa!

Burgerlauantai

Lauantai-illan kunniaksi Keltaisen talon keittiöön oli nuorison toimesta perustettu Sun Burger -hampurilaisravintola!

Kutsu kävi ja silloin oitis kohti keittiötä ja tilausta tekemään.

Nälkäisenä tuli tilattua kaikilla lisukkeilla ja kyllä kannatti!

Tilaus saapui pöytään - 

Bataattiburgeri lisukkeineen, bataattiranskalaiset itsetehdyllä aiolilla ja juoma. Ateria oli kerrassaan herkullinen! Toiseksi jää kyllä perinteiset hampurilaiset!