Markkinatunnelmissa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja yksi varma syksyn merkki onkin elokuun lopussa järjestettävät Juthbacakan markkinat Uudessakaarlepyyssä. Meille on muodostunut jo vahva perinne markkinoille, eli joka vuosi sinne suuntaamme perjantaina iltapäivällä Kemistä saapuneiden Ystäviemme kanssa. Perinne on jo niin vahava, että täytyy olla todella hyvä syy, että sieltä pois ollaan! Tänä vuonna hyvä syy olikin sitten kahdella, eli Raimon piti otteessaan työnantaja ja Emilian Cheekin keikka stadionilla, eli hyviä syitä molemmat.

Niinpä me kolmen hengen kokoonpanolla markkinoille matkattiin ja mieli ja lompakko avoimena kohti markkinapöytiä. Niitähän sitten riittääkin, eli kun myyntipaikkoja on yli 700, loppuu siinä kyllä markkinamieli ja rahat ennemmin, kuin tavara! Tavaraa löytyy todellakin laidasta laitaan öljyisistä moottorin osista kauniiseen kristalliin ja kaikkea siltä väliltä. Tuota tavaramäärää on vaikea sanoin kuvata, se täytyy kyllä itse kokea.
Tänä vuonna sadekuuro yllätti ja se hieman luonnollisesti markkinatunnelmaa latistaa, kun myyntipöytiä joudutaan peittelemään pressuilla, mutta sateen loputtua myyjät taas tavaroitaan kuivailivat ja kaupanteko jatkui.
   
Vuosien varrella on todettu, että se ensimmäinen ostos on hyvin merkittävä, eli jos heti alkuvaiheessa löytyy joku sopiva hankinta kohdalle ja jos vielä myyjäkin on supliikki markkinamyyjä, on kierros saanut hyvän alun. Tänä vuonna näin siiten kävikin, taisi olla kolmas pöytä, jossa vanhempi pariskunta myi sekalaista tavaraa ja ehkä hieman romuksikin luokiteltavaa, isäntä innokkaana kauppamiehenä eteläpohjalaisella murteellaan sytytti ainakin meidän ostohalut. Niinpä minun matkaan lähti varrellinen litran mitta kolmella eurolla ja Annukan kassiin sujahti lehmänkello, jonka hinta oli viisi euroa, mutta myyjä totesi, että "älä maksa siitä  kuin kolme euroa" eli tinkimisen hoiti myyjä!

Tästä se taas lähti markkinameininki alkuun

 
Vaikkakin alku oli lupaava, jäi kokonaisostot huomattavasti normaalia vähäisemmiksi. Selkeästi huomasi, että hinnat olivat suhteellisen korkeita ja myyjät pääasiassa ammatikseen kiertäviä myyjiä. Aikaisempien vuosien kaltaisia löytöjä ei tänä vuonna juurikaan ollut.
Omista ostoksistani paras löytö oli ehkä vanha peltinen lastenastiasto, joka lähti uuteen kotiin, Keltaisen talon leikkimökkiin viidellä eurolla.

Kahvikalusto, hintaa 5 euroa

Markkinapöydistä voi nähdä myös hyvin ajan muuttumisen, mikä ennen oli tuiki tarpeellista, nyt se myydään laatikoista pois, jos vain jollekkin kelpaa. Sen pistin merkille pöytiä kierrellessä, että säästäminen ja herätyskelloon herääminen on ilmeisesti vanhanaikaista. Kännykät ja pankkikortit ovat ilmeisesti syrjäyttäneet nämä, koska molempia ennen niin tarpeellisia oli runsaasti saatavilla.

Näillä pääsisi jo hyvään alkuun säästämisessä

Herätyskello on jo historiaa....

Kaikkinensa meillä oli mukava markkinapäivä, vaikka "saalis" olikin historian pienin. Mistä se sitten johtuu, sitä tietysti pohdittiin kotimatkalla, arvailimme, että olemmeko tulleet vanhoiksi, vai oliko nyt vain hintataso noussut ja kyllä me yksimielisesti päädyttiin tuohon jälkimmäiseen!
Osa syy saattaa olla myös näillä puuttuvilla markkinakavereilla, hekin ovat aikaisemmin kantaneet kortensa kekoon.
Monet hauskat muistot ostoksista onkin jäänyt mieleen menneiltä vuosilta. On hankittu ( tai lähinnä miehet ovat ostaneet) muovikassillinen ovenreikätulppia, jälkikasvulle porakone joka teki nyrkinkokoisen reiän seinään, kaksi tusinaa pelkkiä kahvikupinlautasia ja taisipa yhtenä vuonna olla upouudet villaliivit, jotka haisivatkin jo niin pahalle, että meillä päätyi hyvin nopeasti roskiin ja kaverin liivi puolestaan päätyi Ranuan eläinpuistoon oravanpesäksi!
Ensi vuotta ja uusia markkinoita odotellaan ja ties mitä mukavaa taas matkaan tarttuu.

                                                         Kuvasatoa markkioilta

Lasia ja posliinia löytyy

 

Kaikkea tarpeellista

Kaipaa ehkä pientä pintaremonttia

Halvalla lähtee

Pikkuautoja joka lähtöön