Haravointi on kevään hommista se ensimmäinen ja sillä mekin kevättyöt aloitettiin viikonloppuna. Harava heilui Keltaisen talon lisäksi myös isovanhempien pihalla naapurissa. Haravoinnin lomassa löytyi soma pieni keko. Ajattelin ensin, että pääsiäispupulta oli suklaamunat tippuneet nurmikolle, niin saman kokoisia ja näköisiä ne olivat. Googlesta sitten kesken haravoinnin tutkimaan, että mitähän mahtavat olla ja sieltähän vastaus löytyi, kauris oli pihalla vieraillut! Onneksi en makeahimoisena niitä kuitenkaan ehtinyt maistamaan!
En koskaan lakkaa ihmettelemästä kevään ihmeitä luonnossa. Tuntuu aina hyvältä nähdä uutta kasvua, joka aina vuosi toisensa jälkeen nousee mullasta. Miten palkitsevaa onkaan, kun siivoat kuolleita lehtiä ja oksia talven jäljeltä ja sieltä alta nousee uutta elämää.
Uutta elämää Keltaiseen taloon on luvassa myös muutenkin! Vahtikoira Rasmuksen paikka on ammottanut tyhjyyttään ja perheen yhteisellä päätöksellä paikka päätettiin täyttää. Uuden tulokkaan ei haluta vievän Rasmuksen paikkaa muistoissamme ja sydämissämme, sen vuoksi uuden tulokkaan vaatimuksena on edustaa eri rotua ja tuoda uutta tyttöenergiaa naisvoittoiseen perheeseemme. Uusi perheenjäsen saapuu meille Hopeanuolen Kennelistä Siikajoelta ja on rodultaan Coton de tulear. Kennelnimeltään tämä tyttönen on Hopeanuolen Saarlotta. Kolmivaiheisen "kansanäänestyksen" jälkeen kutsumanimeksi valittiin Saga. Eli jännittäviä aikoja meillä eletään ja kohta odotus palkitaan. Ehkä jo seuraavalla kerralla, kun pihatöitä teemme, hyörii pihalla myös uusi asukas. Tämä asukas varmasti ehtii myös mystiset "suklaamunat" pistellä suuhunsa hyvinkin nopeasti, eli Keltaisen talon valmiustasoa on nyt nostettava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti