Erityinen sunnuntai

Kesä Keltaisessa talossa on sujunut mukavasti. Kesään on mahtunut monenmoista mukavaa. On juhlittu, matkusteltu, tavattu Ystäviä, oltu tekemättä yhtään mitään ja kaikkea siltä väliltä.

Elokuun alkupuolella saimme Saksasta suruviestin. Isäni 91 vuotias täti oli nukkunut pois. Onneksi hän sai nukkua pois omassa kodissaan, ilman kipuja.
Pitkästä välimatkasta huolimatta hän oli hyvin läheinen ihminen meidän perheelle. Harrastimme kirjeenvaihtoa lähes loppuun saakka ja vaihdoimme näin kuulumisia.
Vanhin tyttäremme nimesi hänet Keppi-Tädiksi, ollessaan parin vuoden ikäinen. Tämä nimi tuli luonnollisesti kepistä, jota hän käytti. Lempinimi oli Hänelle hyvin tärkeä ja arvokas, hän mm. allekirjoitti aina kortit ja kirjeet "Hälsningar, Keppi-Täti".

Viime päivinä hänen elämänkulkuaan on tullut muisteltua paljon ja monia mukavia muistoja nousee mieleen. Viimeksi olemme tavanneet 5 vuotta sitten, kun vierailimme hänen luonaan.
Hän eli elämänsä Saksassa. Rakastui nuorena 19-vuotiaana täällä Kokkolassa, saksalaiseen merimieheen ja muutti hänen mukanaan vieraaseen maahan. Yhteydenpito kotiväkeen ei silloin ollut helppoa, kun ei ollut oikeastaan muuta yhteydenpitovälinettä, kuin kirjeet. Toki hän perheensä kanssa lomaili Suomessa joka kesä ja vielä yksinkin niin kauan, kuin kunto salli matkustamisen. Aina hän muisti sanoa, että "Suomessa taivas on sinisempi ja kahvi parempaa".

Valitettavasti meillä ei lyhyellä aikataululla ollut mahdollisuutta osallistua hautajaisiin. Halusimme jotenkin muistaa Häntä tuona päivänä konkreettisesti myös täällä hänen synnyinmaassaan. Nuorempi tytär teki sinivalkoisen kukkaseppeleen, jonka kävimme laskemassa meren aalloille, samoille vesille, joka aikoinaan vei hänet uuteen kotimaahan. Sinitaivaan alla, auringon kauniisti paistaessa, vietimme rannalla pienen hetken häntä muistaen. Näin halusimme toivottaa hänelle hyvää matkaa kotiin...