Omenoita, omenoita, omenoita

Viimeiset viikot ovat olleet Keltaisessa talossa melko lailla omenantäyteisiä! Omenasato on ollut valtava, joten puuhaa on riittänyt. Niitä on riittänyt yltäkyllin omiin ja muidenkin tarpeisiin ja harmillisesti paljon on myös jouduttu kuskaamaan kompostiin.

Perinteiseen tapaan olen keittänyt hilloa ja mehua. Tänä vuonna on kokeiltu myös hillon valmistusta uunissa ja se olikin tosi herkullista ja helppoa, kun se itsekseen uunissa valmistui. Töissä tätä herkkua sain maistaa jäätelön kera, joten olihan sitä kokeiltava.

Aikaisemmin olen kuivannut omenalastuja kiertoilmauunissa, viime syksynä minulla oli lainassa kuivuri ja tänä syksynä sen hankin itselle. Kuivatut omenat ovat meillä aivan erityisessä suosiossa ja purkkiin ei paljon jää laitettavaksi, kun erä valmistuu. Mitään hätäisen hommaa kuivaaminen ei ole, kuivurillinen kestää kuivua 5 tuntia, mutta toisaalta se hoituu siinä sivussa ihan itsekseen. Niitä on ollut kiva viedä myös Ystäville tuliaisina ja niinpä syntyi "Keltaisen talon luomu omenalastut". Purkki syntyi minun ja tyttären yhteistyönä. Minä päätin pysytellä suunnittelupuolella, kun liimaa oli enemmän sormissa, kuin liimattavassa paperissa! Toteutuksessa jouduin sitten turvautumaan tyttären näppärämpiin sormiin. Jostain kumman syystä minulle ei ollut kerrottu kätevästä kaksipuoleisesta teipistä, vai olikohan vika siinä, että en ymmärtänyt sitä tässä hyödyntää, mene ja tiedä.

Kova työ omenissa on, kun niitä paljon tulee, mutta kyllä se vaivan talvella palkitsee. Niin mukava on ottaa omaa omenamehua pakastimesta ja kääretortun väliin laittaa omenahilloa.
Yhden asian olen näissä syksyn säilöntähommissa pannut merkille tänä vuonna; säilöttyä tulee huomattavasti enemmän nyt, kun väki on vähentynyt talosta, mutta toisaalta kulutus on kasvanut roimasti. Olisikohan syynä tähän vienti, joka on onneksi on alkanut vetämään tuonne nuorison uuden kotikaupungin suuntaan! Se tosin on pelkästään positiivista, on mukava laittaa ja säilöä, kun niille löytyy käyttöä ja käyttäjiä.

Keltaisen talon sadonkorjuu

Kotipuutarhurin unelma toteutui

Syksy antaa merkkejään ja niin on tietysti myös sadonkorjuun aika. Punaiset-ja mustat viinimarjat on jo poimittu ja pakkaseen talven varalle säilötty. Omenat alkavat hiljalleen valmistua, mutta vielä ei kiireisin sesonki ole niiden suhteen. Kasvikuivuri kyllä päivittäin kuivaa omenalastuja talvella naposteltavaksi. Tähän saakka menekki on ollut kyllä niin kova, että talvea ei nämä lastut tule näkemään!

Keväällä minä sain jostain kummasta valtavan hyötykasvimaa innostuksen. Liekö talven tuvassa ololla osuutensa asiaan, mutta suunnitelmissa oli kasvulavat. Suunnitteluvaiheeseen ne eivät jääneetkään, vaan Keltaisen talon isäntä ne teki ihan suunnitelmien mukaan.
Lavoihin istutin pinaattia, persiljaa, sipulia ja porkkanaa. Hyötykasvimaalleni tuli myös pensasmustikkaa, mansikaa, vadelmaa, sekä Gojimarja. Kehäkukkaakin jonkun lavan reunalle laitoin piristykseksi. Aivan sielu lepäsi, kun katselin istutuksia ja olin niin ylpeä itsestäni, kun minussa oli herännyt vihdoinkin kotipuutarhuri.
Sieluni silmin näin, kuinka kerään satoa talven varalle. Siinä haavekuvassa ei näkynyt yhtään rikkaruohoa, ei ylikasvanutta kehäkukkaa, kukkivasta pinaatista puhumattakaan!

Todellisuus ei sitten tätä haavekuvaa juuri vastannutkaan, kasvulavoissa kasvoi toki kaikkea mitä sinne olin kylvänyt, mutta ainakin yhtä paljon myös sellaista, jota en sinne ollut kylvänyt! Niin komeana kasvaa nokkonen, vesiheinä ja ties mitkä monet muut ja vielpä kaiken kruunaavana jopa orvokkia! Olisi siinä emäntäkoulun puutarhaopettajani hieronut silmiään, kun olisi nuo lavat nähnyt, ei ole oppi kauas kantanut!

Kuokka ja kannu, ennen ja jälkeen

Mutta ei maailma tuohon kaadu, löytyihän sieltä kuitenkin komeat porkkanat ( olin muuten harventanut porkkanapenkin! ) sipulit ja mahtava määrä persiljaa!
Olisi varmaan pitänyt jo silloin keväällä laittaa blogiin nuo kuvat kasvulavoista ja kaikessa hiljaisuudessa kerätä sato rikkaruohojen seasta ja jättää bloggaus siinä kohtaa väliin. Ne kuvat jäi laittamatta, joten tässä ne nyt sitten on se todellisuus ihasteltavaksi.

Kaunistelematon totuus loppukesällä

Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että en lähtenyt blogia perustaessani tavoittelemaan mitään suurta ja kaunista, vaan päätin pysytellä ihan tavallisessa, arkisesta elämästä kertovassa blogissa, muuten jäisivät postaukset vieläkin vähemmälle.
Tällaista on elämä Keltaisessa talossa, ei niin kuvankaunista, mutta onnellista ja maistuu elämältä, kaikkine mausteineen!

Markkinatunnelmissa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja yksi varma syksyn merkki onkin elokuun lopussa järjestettävät Juthbacakan markkinat Uudessakaarlepyyssä. Meille on muodostunut jo vahva perinne markkinoille, eli joka vuosi sinne suuntaamme perjantaina iltapäivällä Kemistä saapuneiden Ystäviemme kanssa. Perinne on jo niin vahava, että täytyy olla todella hyvä syy, että sieltä pois ollaan! Tänä vuonna hyvä syy olikin sitten kahdella, eli Raimon piti otteessaan työnantaja ja Emilian Cheekin keikka stadionilla, eli hyviä syitä molemmat.

Niinpä me kolmen hengen kokoonpanolla markkinoille matkattiin ja mieli ja lompakko avoimena kohti markkinapöytiä. Niitähän sitten riittääkin, eli kun myyntipaikkoja on yli 700, loppuu siinä kyllä markkinamieli ja rahat ennemmin, kuin tavara! Tavaraa löytyy todellakin laidasta laitaan öljyisistä moottorin osista kauniiseen kristalliin ja kaikkea siltä väliltä. Tuota tavaramäärää on vaikea sanoin kuvata, se täytyy kyllä itse kokea.
Tänä vuonna sadekuuro yllätti ja se hieman luonnollisesti markkinatunnelmaa latistaa, kun myyntipöytiä joudutaan peittelemään pressuilla, mutta sateen loputtua myyjät taas tavaroitaan kuivailivat ja kaupanteko jatkui.
   
Vuosien varrella on todettu, että se ensimmäinen ostos on hyvin merkittävä, eli jos heti alkuvaiheessa löytyy joku sopiva hankinta kohdalle ja jos vielä myyjäkin on supliikki markkinamyyjä, on kierros saanut hyvän alun. Tänä vuonna näin siiten kävikin, taisi olla kolmas pöytä, jossa vanhempi pariskunta myi sekalaista tavaraa ja ehkä hieman romuksikin luokiteltavaa, isäntä innokkaana kauppamiehenä eteläpohjalaisella murteellaan sytytti ainakin meidän ostohalut. Niinpä minun matkaan lähti varrellinen litran mitta kolmella eurolla ja Annukan kassiin sujahti lehmänkello, jonka hinta oli viisi euroa, mutta myyjä totesi, että "älä maksa siitä  kuin kolme euroa" eli tinkimisen hoiti myyjä!

Tästä se taas lähti markkinameininki alkuun

 
Vaikkakin alku oli lupaava, jäi kokonaisostot huomattavasti normaalia vähäisemmiksi. Selkeästi huomasi, että hinnat olivat suhteellisen korkeita ja myyjät pääasiassa ammatikseen kiertäviä myyjiä. Aikaisempien vuosien kaltaisia löytöjä ei tänä vuonna juurikaan ollut.
Omista ostoksistani paras löytö oli ehkä vanha peltinen lastenastiasto, joka lähti uuteen kotiin, Keltaisen talon leikkimökkiin viidellä eurolla.

Kahvikalusto, hintaa 5 euroa

Markkinapöydistä voi nähdä myös hyvin ajan muuttumisen, mikä ennen oli tuiki tarpeellista, nyt se myydään laatikoista pois, jos vain jollekkin kelpaa. Sen pistin merkille pöytiä kierrellessä, että säästäminen ja herätyskelloon herääminen on ilmeisesti vanhanaikaista. Kännykät ja pankkikortit ovat ilmeisesti syrjäyttäneet nämä, koska molempia ennen niin tarpeellisia oli runsaasti saatavilla.

Näillä pääsisi jo hyvään alkuun säästämisessä

Herätyskello on jo historiaa....

Kaikkinensa meillä oli mukava markkinapäivä, vaikka "saalis" olikin historian pienin. Mistä se sitten johtuu, sitä tietysti pohdittiin kotimatkalla, arvailimme, että olemmeko tulleet vanhoiksi, vai oliko nyt vain hintataso noussut ja kyllä me yksimielisesti päädyttiin tuohon jälkimmäiseen!
Osa syy saattaa olla myös näillä puuttuvilla markkinakavereilla, hekin ovat aikaisemmin kantaneet kortensa kekoon.
Monet hauskat muistot ostoksista onkin jäänyt mieleen menneiltä vuosilta. On hankittu ( tai lähinnä miehet ovat ostaneet) muovikassillinen ovenreikätulppia, jälkikasvulle porakone joka teki nyrkinkokoisen reiän seinään, kaksi tusinaa pelkkiä kahvikupinlautasia ja taisipa yhtenä vuonna olla upouudet villaliivit, jotka haisivatkin jo niin pahalle, että meillä päätyi hyvin nopeasti roskiin ja kaverin liivi puolestaan päätyi Ranuan eläinpuistoon oravanpesäksi!
Ensi vuotta ja uusia markkinoita odotellaan ja ties mitä mukavaa taas matkaan tarttuu.

                                                         Kuvasatoa markkioilta

Lasia ja posliinia löytyy

 

Kaikkea tarpeellista

Kaipaa ehkä pientä pintaremonttia

Halvalla lähtee

Pikkuautoja joka lähtöön

Keltaisen talon kesä

Keltaisessa talossa on vietetty aurinkoista ja ihanaa kesää! Monenmoista on kesän aikana ehditty, mutta myös nautittu vain olemisesta ja kesästä, ladaten "aurinkokennoja" talven varalle. Keltaisen talon isäntä aloitti lomansa rakentamalla uuden terassin, sekä saunaprojekti eteni taas yhden etapin verran, mutta siitä myöhemmin. Idea terassiin lähti luiskasta, joka oli rakennettu portaisiin talveksi, kun kipsijalkana kuljin.Luiskaa purettaessa huomasimme, että tässähän olisi kiva terassin paikka. Piharakennuksen päässä meillä on terassi, mutta jotenkin se on niin erillään talosta, että sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Tälle uudelle terassille on käynti suoraan portailta ja käyttöä sille on ollut tosi paljon.

Siitä se alkaa!

Kesään on kuulunut matkailua niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kotimaassa on retkeilty lähiseudulla ja pidemmällä kävimme Ystävien luona Kemissä. Matkalla pysähdyimme Oulussa, jossa saimme tuoksutella pientä ihanaa prinsessaa. Oli ihana tutustua  Uudesta valosta - blogia kirjoittavan Emmin perheeseen syntyneeseen esikoiseen. Ihanien Ystäviemme luona vietimme mukavia kesäpäiviä, joista yksi kului myös kesäisessä Luleåssa.

Pidemmän matkan teimme Adrianmeren rannalle, Kroatiaan, jossa saimme viettää ihanan lomaviikon ystäväpariskunnan kanssa. Paljon on Kroatiaa kehuttu, eikä turhaan. Kristallinkirkkaat uimavedet, kauniit maisemat, aurinko ja lämpö tekivät meihin vaikutuksen ja pala Sydäntä taisi jäädä Kroatiaan. Vietimme lomaa pienessä Podgoran kaupungissa. Hotellimme oli ihana pieni perhehotelli, jollaisesta sijainnista olin aikaisemmin osannut vain haaveilla. Parveke merelle ja heti oven ulkopuolella meri ja uimaranta!
  

Näkymät meidän parvekkeelta

Viikkoon mahtui monenmoista mukavaa uinnin ja rantalöhöilyn lisäksi. Yhtenä päivänä teimme kokopäiväretken Brackin saarelle. Laivamatka saarelle kesti pari tuntia ja perillä vietimme neljä tuntia nauttien auringosta ja uinnista.
Puolen viikon maissa vuokrasimme auton ja vietimme päivää Krkan kansallispuistossa. Kauniit maisemat ja huikeat vesiputoukset olivat kokemisen arvoisia. Ihana kokemus oli myös poiketa paikalliseen kotipihaan, johon meidät ohjasi Oliiviöljyä-kyltti tien vieressä. Talon rouva viljeli oliivipuita ja puristi niistä itse öljyä. Luonnonmukaisesti viljeltyä, kylmäpuristettua öljyä sieltä sitten kotiintuomisiksi hankimme.

Yksi Krkan kansallispuiston upeista vesiputouksista

 

Oliiviöljyä suoraan viljelmältä

Lomalla on aina mukavaa ja mukava on myös palata kotiin. Kotona nautimme ihanasta Suomen kesästä, vietimme paljon aikaa rannalla uiden ja auringosta nauttien. Keltaisen talon pienet askareetkin kuuluivat tietenkin kesään, mutta mitään suurempia projekteja ei näillä helteillä edes mietitty. Suurimpina taisi olla mansikoiden pakastus, mattojen pesu sekä kasvimaan kitkeminen!
Leppoisan loman jälkeen tuntuu taas hyvältä palata töihin ja arkirytmiin. Ilman arkeahan ei lomakaan tuntuisi LOMALTA!

Varpaat kotimaan hiekassa

Ensimmäinen sato Keltaisen talon pinaattia

   

Lähimatkailua

 
Toisen kesälomapäivän kunniaksi päätimme tehdä pienen retken lähiseudulle. Mukaan kyytiin otettiin myös naapurista minun vanhemmat. Aurinkoisessa säässä matkasimme ihan ensiksi syömään!
Ruokapaikaksi valittiin jokakesäinen suosikkikohde naapurikaupungista Pietarsaaresta löytyvä Purjehdusseuran ravintola Pavis. Paviksen keittiö ei pettänyt tälläkään kertaa, ruoka oli erinomaista.

 

Pietarsaaresta suunta otettiin Purmoon ja siellä olevaan Lunda Gård- nimiseen pikkuputiikkiin. Olen lukenut paikasta monista lehdistä ja selaillut heidän sivujaan netissä.Pitkään on ollut mielessä, että siellä olisi kiva käydä.
Olin lukenut netistä aukioloajan väärin ja puoti aukesikin vasta tunnin päästä. Siinä sitten mietimme, että mahtaisikohan jostain läheltä löytyä joku kahvipaikka ja ajelimme sitten sen toivossa.
Hetken päästä mieheni alkaa ihmettelemään, mikä outo ääni kuuluu auton etuosasta vasemmalta. Pysähdyimme ja hän tutkailemaan rengasta ym. mutta mitään selitystä ei löytynyt, joten päätimme palata takaisin puodin luokse ja ajella sitten siitä hiljalleen kotiin. Ääni vain koveni ja mielessä jo kävi, että kohta varmaan ojan pohjalla ollaan.
Puodin luona parkissa mies sitten alkoi jälleen tutkimaan autoa ja irrotti eturenkaasta pölykapselin. No hupsista, sieltähän tippui kaksi pulttia maahan ja kolmas oli käsin irrotettavissa. Rengas oli siis enää yhdellä pultilla kiinni!
Pulttien kiristäminen osoittautuikin varsin haasteelliseksi tehtäväksi, koska nykyajan autoille ei ole tarkoitus itse tehdä mitään. Auton varustuksiin ei siis kuulu rengasavainta, ainoastaa renkaanpaikkausainetta, jolla ei kyllä paljon muttereita kiinnitetä. Onneksi kahvipaikan toivossa ajellessa olimme huomanneet pienen huoltoaseman noin 5 kilometrin päässä, joten sinne olisi nyt paras hissukseen ajella. Perille pääsimme ja kuulimme, että huoltomies ei enää tänään ole paikalla, mutta avaimia voi käydä katsomassa sieltä huoltohallista. Minä kyllä luulen, että se huoltomies ei ole tainnut olla paikalla ihan hetkeen, sen verran paljon tavaraa siinä hallissa oli, että ei sinne auto olisi mahtunut! No, se ei meitä haitannut, riitti että sopiva avain löytyi ja pultit saatiin kiristettyä.

Ovi, joka pelasti meidän reissun!

Huoltoaseman omistaja ajoi pihaan ja kantoi tavaraa sisälle juuri, kun mieheni valkoisessa puserossaan astuu huoltohallin ovesta ulos. Yhtään ei ihmetellyt edes, sanoi vain ystävällisesti, että tuolla on henkilökunnan pesutila, jossa voit käydä pesemässä kädet. Aivan erityisen hyvää palvelua siis saimme!

Tervetuloa!

 
Siinähän se tunti sitten joutuisasti menikin ja kun paikalle jälleen pääsimme, oli puoti jo auki ja väkeä täynnä! Ihana, pieni puoti vanhassa rakennuksessa ja täynnä toinen toistaan ihanampia vanhoja ja uusvanhoja tavaroita!Puodista löytyy napit ja nyörit, astiat, vaatteet, kaikenmoiset vanhat pienesineet ruosteisina ja ilman.

Paljon löytyy myös korjausrakentajalle tavaraa; ikkunoita, salpoja, lukkoja, heloja ym. ym. Pihapiirissä oli myös aitta, josta löytyi vähän suurempia tavaroita esim. huonekaluja.

Aarreaitta

 

Lasikuupia joka lähtöön

Oikein mukava retkipäivä, johon myös vähän jännitystä sisältyi. Kotimatka sujui varsin vakaasti, ilman kolinoita ja kilinöitä. Kahvit kuitenkin päätimme juoda kotona, matkalta haettujen possujen kera ja hyvältä maistui! Aina ei tarvitse matkata pitkälle, vaan myös läheltä löytyy kivoja kohteita tutukittavaksi, suosittelen!

Kulhoa, kuppia, lautasta ja muuta kaunista