Ompeluseura

Tänään, aurinkoisena pakkaspäivänä Keltaisen talon tuvan täytti iloinen puheensorina. Toipilasta ilahduttamaan saapuivat "ompislaiset". Meitä on 5 naista, jotka olemme kokoontuneet jo kohta 19 vuotta säännöllisesti toistemme luona. Siihen on mahtunut elämän ilot ja surut ja yhdessä niitä on jaettu.
Laitamme aina säästöpossuun 5€ kahvimaksua ja niillä kertyneillä rahoilla sitten hemmottelemme itseämme. Olemme tehneet viikonloppureissua, käyneet teatterissa ja tietenkin syömässä "firman piikkiin" ainakin pari kertaa vuodessa.
Vaikka ompeluseuran nimellä mennään, käsityöt ei aina ole se näkyvin ( eikä kuuluvin ) osa iltaa. Aina käsityöt on mukana, mutta jos siltä tuntuu, voi sen hyvällä omallatunnolla jättää myös kassiin. Tärkeämpää on yhdessäolo ja jutustelu laidasta laitaan. Sivullisen korvaan saattaa kuulostaa joskus aika mahdottomalta, mutta meillä on vuosien kokemus.
Kahvit tietenkin kuuluu asiaan, mutta alusta alkaen on ollut kirjoitettuna sääntö, että tarjottavilla ei lähdetä kilpailemaan. Pöydässä saa olla korkeintaa yksi makea ja yksi suolainen tarjottava.
Pidämme myös päiväkirjaa kokoontumisista ja se onkin vuosien päästä mukavaa luettavaa, mitä kenelläkin on ollut ajankohtaisena asiana milloinkin. Eipä niitä kaikkia hauskoja sattumuksia muuten kyllä muistaisikaan.
Luin päiväkirjasta erään ompeluseuran, johon omat tytöt tulivat mukaan ja touhulla sinne tietysti lähdettiin. Laukkunsa pakkasivat ja sinne tietysti käsityöt mukaan. Nuorempi (silloin 4v.) oli pakannut mukaan myös jumppatossut ja virsikirjan. En tiedä mistä oli saanut ajatuksen, että siellä mahdollisesti myös veisaamme :) Eihän siinä sitten auttanut, kuin kaivaa talon virsikirjat esiin ja niinhän me yhdessä lauloimme Jumalan kämmenellä...

Tänään sitten 3 iloista naista saapui kera tarjottavien ja kauniiden kukkien. ( yksi oli estynyt tulemaan )
Kauan ei mennyt, kun kahvit oli jo tippumassa ja pöytä katettuna, vaikka emäntä joutui istumaan ja seuraamaan vierestä.

Kiitos teille ihanat Ystävät, kun kävitte!