Tänä viikonloppuna se tuntuukin erityisen juhlalliselta, kun Keltainen talo on saanut elämää viikonlopunviettoon tulleiden tyttärien mukana. Vielä myöhään perjantai-iltana kuului keittiöstä touhukkaita leipomisen ääniä. Leipominen on molemmille tytöille mieluisa harrastus, joka taitaa olla hieman äidiltä perittyä :) Tytöt tosin leipovat huomattavasti hienompia ja kauniimpia leivonnaisia, kun minä taas en ole sellainen näpertelijä leipomuksissani.
Ihana kahvintuoksu kutsui keittiöön aamupalalle, jonka kruunasi illalla Keltaisen talon keittiössä tuotettu juustokakku! Kerrassaan ihana kakku, jossa maut niin kohdallaan. Sen verran leipurit kertoivat, että pohjaan olivat itse valmistaneet sitruunakeksejä. Keksit oli tehty mantelijauheella, eli ei lainkaan vehnäjauhoa. Täyteenä piimähyytelöä, jonka maku nimestään huolimatta on hienostunut ja pehmeä. Kiille oli vadelmamehusta ja koristevadelmat omasta pakasteesta otettuja kotimaisia vadelmia. Jopa suklaakoristeet oli itse tehtyjä. Nyt selvisi, mihin illalla tarvittiin myös digitaalista paistomittaria, suklaan temperointiin.
.JPG) |
| Keltaisen talon vadelmaleivos |
Iltapäivällä, kun katson ikkunasta ulos, alkaa maisema olla talvinen. Lunta sataa tiheään. Perheen hiihtäjälle se on kauan odotettua ja toivottua. Minulle se on nyt tällä hetkellä lähinnä ruudun takaa katseltavaa luonnon omaa taidetta. Nyt onkin hyvä hetki käpertyä uskollisen Ystävän ja ahkeran hoitajani Rasmus-koiran viereen peiton alle ja ottaa käteen hyvä kirja. Muu perhe lähti teatteriin, Lumikuningattaren ensi-iltaan, joten Keltaisessa talossa on hiljainen iltapäivä...
 |
| Uskollinen Ystävä Rasmus, joka seuraa toipilasta joka paikkaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti