Viikonloppuna Keltaisessa talossa käynnistyi kunnon jouluvalmistelut! Apujoukot saapuivat viikonlopuksi ja silloin oli tiedossa jauhojen pölinää, yleiskoneen hurinaa ja jouluisia tuoksuja.
Kipsijalkaisena apu olikin tarpeen, kun kaikki käy niin hitaasti itseltä ja välillä turvallisuusriskikin on melkoinen. Vaikka kovin kätevästi pystyy 3 litran riisipuurokattilaa kuljettamaan myös Eeva-telineellä! Kokeilin nimittäin porkkanalaatikkoa tehdessäni, mutta en suosittele aloittelijalle. Minulla tästä kulkupelistä on tälle vuodelle jo kokemusta kohta 4:n kuukauden ajalta, niin voin siirtyä jo hieman vaativampiinkin tehtäviin. Jos vielä joudun tätä vempelettä joskus käyttämään, niin pyydän kyllä apuvälinelainaamon ystävälliseltä M:lta sellaista Master Cheff- mallia!
Pikkuleipiä oli jo leivottu edellisenä viikonloppuna, mutta jostain syystä ne on ilmeisesti vajonneet pakastimen uumeniin, tai ainakaan mistään niitä ei löytynyt, eikä kukaan mitään tunnustanut!
Onneksi rasia oli kuitenkin jäänyt hyllylle.
Viikonlopun aikana valmistui niin juustosarvet, kolmenlaiset pikkuleivät, kuin porkkanalaatikotkin.
Siinä sivussa testasimme myös soodataikinaa, josta valmistui pieniä koristeita kuistin kuuseen ja lahjapakettien koristeiksi. Keltaisen talon isäntä oli jo aikeissa pikkujouluista kotiutuessaan maistella näitä kuivumassa olevia koristeita, mutta oli malttanut mielensä. Hänellä oli tosin vahva epäilys, että häntä vain huijataan, että ne eivät ehkä maistuisi kovin herkullisilta. Kuka tietää, vaikka olisi yöllä maistanutkin, mutta ei vain tunnusta!
Vaikka moni on kysellyt, että tuleeko teille nyt joulua, kun et itse pysty mitään tekemään, niin voin lohduttaa kaikkia, että kyllä joulu tulee myös Keltaiseen taloon! Se vain tulee hieman eri tavalla, kuin muina vuosina. Saattaa olla, että joulu tulee hieman rauhallisemmin ja se voi olla minunlaiselleni jouluihmiselle ihan hyvä kokemus, ihan kaikkea ei tarvitse tehdä, mitä on aina tehty. Täytyy myöntää, että koskaan aikaisemmin en ole ehtinyt polttaa näin paljon kynttilöitä, kuunnella joululauluja ja tehdä käsitöitä joulupaketteihin.
Onneksi Keltaisen talon isännältä sujuu kaikki työt mukavasti, kun muistaa antaa vain yhden ohjeen kerrallaan ja pitää vähän taukoa ohjeistuksessa. Ja se nuoriso, josta jonain hetkenä kuvittelin, että ikinä eivät opi tekemään kotitöitä, ovat aivan korvaamaton apu! He todellakin osaavat ja tekevät paljon sellaista, mikä minulta jää tekemättä. Eli turhaa oli aikanaan sekin pelko. Keltainen talo on puettu jouluun kauniisti niin sisällä kuin pihapiirissäkin. Nuoremman tyttären käsissä on syntyneet mm. upeat havukranssit aitan oviin ja myös mummun ja pappan oven pielee jouluiloa tuomaan.
Kuvat: Emilia Perälampi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti