Meri-ilmaa tuoksuttelemassa

Viime sunnuntai oli oikein juhlapäivä, kun pääsin katselemaan kevään edistymistä meren äärelle. Kyllähän se totta oli, minkä olen ikkunastakin havainnut, että kevät on nyt tosi pitkällä. Lunta ei ole missään ja kevään merkit näytti myös tuo merenrantaan vievä tie! Kelirikko oli kyllä sitä luokkaa, että hetken jo mietin, että jos tänne tienvarteen kyynärsauvojeni kanssa jään, niin voi tulla tukalat paikat! Mutta onneksi niin ei käynyt, pääsimme kunnialla rantaan ja takaisin "kovalle maalle". Käsittämättömältä tuntuu, että meri on ihan auki ja eletään vasta maaliskuun puoliväliä. Tänä vuonna jäisi kevätjäillä ulkoilu kyllä ilman kipsiäkin välistä.

9.3.2014

  
Kalastajilla oli jo kova kiire merelle! Muutamia veneitä oli laskettu veteen ja viimeisten jäiden sulamista odoteltiin malttamattomina ja vähän avustettiinkin luontoäitiä. Yhden innokkaan kalastajan tätinä oli minulla hiukan tekemistä pysyä autossa hiljaa, kun näin hänet astelevan peilikirkkaalle jäälle moottorisahan kanssa, sahaamaan jäähän railoja! Niin olisi kovasti mieli tehnyt mennä laiturille sanomaan ( ei huutamaan :) että nyt ylös sieltä ja äkkiä! No tämä tilanteeni pelasti kalastajan, kun tyydyin istumaan hiljaa autossa. 

Innokkaat kalastajat vauhdittamassa jäiden lähtöä

Meren kauneudessa on kaikkina vuodenaikoina jotain, joka saa hiljaiseksi (jopa minut). Meri on rauhoittava ja sen aavalle katsoessa tuntee itsensä niin pieneksi. Vaikka rakastan merta, nautin siitä kaikkein eniten kuitenkin rannalta. Meri on kaikessa kauneudessaan armoton ja myös arvaamaton. Tyynellä, kauniilla säällä tietty voin myös veneeseen astua, mutta kipparin on kyllä oltava taitava ja luotettava.Olen kyllä siedättänyt itseäni myös vesillä liikkumiseen ja täytyy myöntää, että onhan se aika mukavaa :)

Talven viimeiset jäälautat