Lämmintä ylle

Olen innokas käsitöiden tekijä ja useimmiten projekteja on kesken monta. Vanhin taitaa olla alakoulussa aloitettu yöpaita, joka on vieläkin kesken!
Muistan myös, kun emäntäkoulussa 80-luvun alkupuolella aloitin pöytäliinan kirjailemisen pellavakankaalle. Malli oli kaunis, mutta ilmeisesti aika työläs. ( Minähän en sitä silloin ymmärtänyt ) Opettajamme sanoi hyvin rauhalliseen tyyliinsä, monotoonisella äänellään " minä en kyllä usko, että Maija saa tuota koskaan valmiiksi " ja niinhän siinä sitten kävi, kesken on vieläkin! Nyt siinä on jo niin tiukat taitokset, että se ei oikene millään konstilla, joten jääköön koko liina :)

Paljon on kuitenkin vuosien varrella tullut valmistakin. Mieluiten kudon tai nykyisin myös jonkin verran virkkaan. Ompelukonehommiin olen hieman liian hätäinen, ongelmapaikan tullen painan kaasua ja sitten se vasta homma onkin purkaa niitä.

Nuorempi tyttäristä etsi itselleen ihan tavallista, mahdollisimman yksinkertaista mustaa kaulaliinaa. No, sellaista ei sitten mieleistä löytynyt, kun aina niissä oli jotain koristusta tai muuta, joka ei miellyttänyt.
Nyt kun minulla tätä aikaa on tämän kipsini kanssa, ostin sitten mustat langat ja lupasin tehdä. Viime sunnuntaina se sitten valmistui ja hän sai sen mukaansa.
Tytär on kova suunnittelemaan kaikkea ja niinhän kaulahuiviinkin piti saada "se jokin" pieni yksityiskohta, joka sen sitten erottaa muista huiveista. Tuon pienen keksiminen olikin sitten melkein se vaikein osuus. Onneksi hän itse sen sitten viimein keksi ja minä vaan toteutin.
Siinä se sitten oli, pieni tähti huivin toisessa päässä. Joskus se voi olla pienestä kiinni :)

" Se jokin "

Tämä huivi oli ensimmäinen valmiiksi tullut käsityö tänä vuonna, joten ajattelin, että nyt on sopiva hetki ottaa käyttöön myös Neulonta päiväkirjani, jonka olen saanut jo varmaan pari vuotta sitten Sannalta.  Kirja on kiva tapa saada käsityöt arkistoitua. Myös lankatiedot, silmukkamäärät ja muut löytyy sitten kätevästi sieltä.