Haasteellinen leivonnainen

Viime keväänä, kun nuorempi tyttäristä vietti ylioppilasjuhliaan, hänen ainoa toiveensa leivonnaisten suhteen olivat Macaronsit. Mitäpä ei äiti tekisi lapsensa eteen ja kun vielä muuten sain täydet vapaudet tarjoilun suhteen, kunhan nuo pienet leivonnaiset pöydästä löytyy.
En ollut koskaan moisia leivonnaisia nähnyt, enkä maistanut, mutta onneksi ohjeita riitti loputtomasti. Kun sitten aloin ohjeita ja kuvia selaamaan netissä, alkoi epätoivo hiljalleen hiipiä, jossakin niiden kerrottiin olevan maailman vaikeimpia leivonnaisia!
Jostakin oli aloitettava ja reseptejä testaamaan. Useampia niitä tulikin testattua vaihtelevalla menestyksellä, kunnes viimein löytyi resepti, jolla onnistui edes jokunen kappale, kun tähän asti ne olivat olleet juhlapöytään kelpaamattomia.
Tämän projektin aikana tuli tutuksi mantelijauheiden ja sokerien erot, elintarvikevärien vaikutus massaan ym. ym. pienet jutut, joilla koko erä saattoi päätyä omaan kahvipöytään.
Kun kaikki virheet oli tehty useampaan kertaan ja kymmeniä ja kymmeniä kuoria syöty itse ja vähän työpaikallakin, alkoi homma sujumaan ja saatiin tarvittavat leivonnaiset tehtyä, valmiita Macaronseja tarvittiin paljon, lähes 200 täytettyä leivosta! Täytyy myöntää, että minä olisin kelpuuttanut pöytään niitä epäkuranttejakin yksilöitä, mutta itse juhlakalu on niin tarkka, että ei auttanut! Pääasia, että hän oli tyytyväinen, koska oli kyse hänen juhlistaan.

Tämä "lyhyt" taustakertomus on aasinsilta varsinaiseen aiheeseen, eli siihen, kun päätimme kokeilla viikonloppuna, että vieläkö taito on hyppysissä. Ensin tuntui, kuin ei olisi koskaan ennen edes leiponut moisia, mutta kyllä se sieltä muistui mieleen miten tarkkaan oli mantelijauhe siivilöitävä ja sokeriliemen lämpötila mitattava. Tytär löysi netistä piiroksen täydellisestä macaronsista, eli siinä tulee olla jalka, sileä kuori ja sisältä hieman pehmeän tahmea. Lopputulokseen olimme oikein tyytyväisiä ja nämä pienet leivonnaiset tekivät päiväkahvihetkestä makoisan.